Keisarin makuukammari

Maanantai on hieno päivä. Pojan kuume laski lämmöksi, joten uskalsin saattaen vaihtaa hänet äitinsä hoteisiin. Sitten piti nopeasti kurkistaa kirjakauppoja, josko alessa olisi mitään repäisevää tai varsinkin täydennystä työhommajuttukirjastoon. Englanti-Suomi-sanakirjani on nykyään kanneton rehjake. Ruotsi-Suomi taas on surkea vehje sanakirjaksi, Lea Lampen ei ole suosikkini. Ja sitä kieliopin peruskirjaa piti katselemani, mistä jotain jupinaa oli aiemmissa kommenteissa.

Olihan siä monenlaista tarjolla, mutten osannut tehdä päätöksiä. En arvannut edes Englanti-Suomi-suursanakirjaa ostaa, vaikka sen olisi puoleen hintaan Akateemisesta saanut. Onneksi pysyin kylmänä kuin kalkkuna enkä ostanut hupipuoleltakaan kuin viitisen kirjaa, jotka olivat niin halpoja ettei muuta voinut. (Tekijöitä: H. Böll, P. Roth, Alivaltiosihteeri, E. Leonard, H. Pinter ja hupipuolen kruunasi Nicholas Murrayn Kafka-elämäkerta.)

No, nuo olivat niin halpoja, että säästin rutkasti verrattuna siihen, jos olisin ostanut sanakirjan. Niinpä piipahdin viä kurkona Epekseen, joka oli kätevästi nurkan takana. Sieltä tarttui mukaan Paladinsia, Erkki & Aulista, TV Smithia ja J. Karjalaisen Juhlakokoelma, koska nekin olivat halpoja.

Kruununa oli kuitenkin Elvis Costello & the Attractions, jonka cd-painoksia oli muutama myynnissä kympällä. Niistä Imperial Bedroom taitaa olla kaikkien aikojen suosikkilevyni, vaikka en ole sitä noin 20 vuoteen omistanut enkä kokonaan kuunnellut.
Nyt se pyörähti koneessa. Tänään on näköjään kylmien väreiden päivä, mikä sopikin nasakasti oloon kun pääsin tuolta tuulella höystetystä -14 asteen ulkoilmasta sisään.

Ostin saman tien myös siitä seuraavan Costello-levyn Punch The Clock, jonka muistan niin täydellisen kuuloisena poppilevynä, että se on jo liikaa. Jos Imp on väliin karhean rosoisena kimpoileva, niin Punch on hierottu, sliipattu ja puunattu. Hulvattoman hienoja kappaleita on riittänyt jälkimmäisellekin, mutta edellinen on uskomaton kokonaisuus.

Täytyy testata vielä muistikuvia Punchin osalta, mutta joka tapauksessa äijä oli hirveässä iskussa vuosina 1982-83. Näille kahdelle levylle on löytynyt tuolta ajalta 16 kappaletta vielä bonareiksi, osa kyllä covereita ja vaihtoehtoversioita, mutta suurin osa omia. (Rhinon 2000-luvun tuplapainoksilla olisi näköjään vielä demoversioita yms. noin 30 esitystä lisää.)

En uskalla laskea, kuinka paljon ollenkaan säästinkään aamupäivän mittaan. Mutta onpa hienoa saada hyllyyn uusia levyjä… vielä kun jostain lipsahtaisi sekaan kymmenen vuoden sisään tehtyä kamaa.
Juhlistan Costelloa silti karhupullolla ennen kuin jatkan hommia. Elvis elää.