Katsahdus tyhjyyteen

Taisin saada yhden urakan osapuilleen valmiiksi, joten nyt olisi hyvä aika kirjoittaa polkkaa. Tuumailin että jotain pientä pakinaa vain, mutta sitten muistin etten taida pystyä täyttämään Vähätelmän hiljattain paljastamaa vaativaa määritelmää.

Siksipä on parempi vetäytyä kynän ja paperin kanssa sängylle, jos keksisin neljä lennokkaan miehekkäästi kikatuttavaa uusioilmausta taloudellista etua vastaan koketeeraaville kevytkenkäisille hutsukoille, joita joku on tainnut t*ssi-ihmisiksikin* kutsua.

Tuo viimeinen määritys on epätoivoinen aasinsilta, kun johdattelen teemaa kohti naisellisia ulokkeita ja niiden tutkimista. Taannoin minua myhäilytti pitkään ja moneen kertaan tällainen kuva, jossa on asialleen omistautuneen näköisiä wanna-be-mammograafikoita:

Jotenkin tuntuu, että itsekin voisi istua toiveikkaana seuraan. Sitä on vähän vaikempi kuvitella, kuka tulisi toiveikkaana, suorastaan innosta pursuillen tutkittavaksi.

Tuohon liittyy aika hintelästi jokseenkin samoihin aikoihin kohtaamani "graafisen romaanin" kansi, joka hyppäsi vastaan viime kesänä, ehkä, Tosikon linkin** kautta. En ole vieläkään keksinyt kovin monta rimmaavaa sanaa, alle kymmenen, mutta en hellitä.

En tiedä, mikä tällaisessa mottipäisessä huumorin liepeillä liikkuvassa kuvastossa niin vetoaa, mutta eihän mielenkiintoisimpia asioita pysty yleensä selittämään.

Jaaha, mitähän laittaisi iltapalaksi, kun saa ajatukset irrotettua tällaisista irstauksista. Jos vatkaisi munasta oikein runsaan omeletin, kenties tomaatin ja jyystön kera?

* t*ssi mainittu.
** Ei kannata etsiä varmaan sitä linkkiä, se lie hävöksissä.