Fillaroinnin alkeet?

Haljun maun jättivät nuo edeltävät sarjakuvakertaukset: vanhaa, väsynyttä ja silti keskeneräistä jorinaa. Meinaan voisihan parhaista sarjakuvista kaivaa esiin, miksi ne ovat kiinnostavia, eikä vain muistella mihin ikäkauteen niiden lueskelu on ajoittunut.

Nyt on taas nuorekkaampaa ja tuoreempaa ajanvietettä, sillä poika viettää kuuden viikon lomaansa, josta tämä aamu käynnistyi railakkaasti pikkuisessa olohuoneessani huupallon, jalkapallon ja jääkiekon merkeissä. Huupallon säännöt tietää vain hän itse, sohva siinä on kuitenkin vastustajana. Jalkapallossa syntyy runsaasti maaleja. Jääkiekossa hän sekä laukoo että toimii maalivahtina – pelivälineenä on "supermuna" eli munan muotoinen superpallon tavoin, joskin arvaamattomammin pomppiva vehje.

Seuraavaksi pitäisi mennä kokeilemaan, pysyykö hän pyörän selässä ja pääseekö sillä jopa eteenpäin. Tasapainotaitoja on koulittu jo sirkushommissa ja lumilaudallakin hän osaa laskea mainiosti, mitkä taidot auttavat varmasti myös kaatumaan hallitusti. Suotta on lykkäytynyt tuo pyöräilyn opettelu, mutta sain vasta sopivan perintöfillarin (kts. kuva) tännekin käyttöön. Äidin luona hän on reenannut apupyörällisellä vehkeellä, tässä niitä ei ole.

Onko sattumoisin kellään hyviä vinkkejä, miten pääsee alkukynnyksen yli pyöräilemisen makuun? Omasta oppimisestani muistan sopivan loivassa alamäessä innostuneeni, kun pääsin kaatumatta loppuun asti. Polkeminen oli seuraava vaihe, jonka oivaltamisesta ei jäänyt muistijälkiä.