Tasaista kuin Sveitsissä

Huh, katumuspäivä kääntyy sentään kohti iltaa. Enää ei hirvitä niin paljon ajatus näyttäytyä livenä kaupungilla tai täällä kypernörttinä, jollaisena edustankin kaikin keinoin yksiä nollia. (Anteeksi EV, että lainaan tuon kuoliaaksi.)

Jotain katumuslupauksia pitäisi kai keksiä… miten olisi, etten vastaa puhelimeen seuraavan kerran, jos ja kun Poppi-Hessu soittaa? Tai että juon seuraavan kerran menovettä Helsingissä? Tässä jälkimmäisessä on vain se riski, että huomaan parin tunnin päästä olevani EB:ssä siististi kuulisti matkalla Tsadiin.

Vaikka sormiote vähän moottoripolkupyörän kaasulla eilen kirposikin, niin tänään on ollut hyvä työpäivä. Hauskaa ja sulavaa klassikkostrippien kääntelyä ja varsinkin edellispäivien hommien tarkistamista. Suurimpana huolena siinä on outojen sivuhahmojen nimet, koska tyypit ovat poistuneet sarjasta jo aikoja sitten, enkä löydä mistään heille "virallisia" suomalaisia nimiä.

Yksi hupsu asia on sellaisten lastensanojen käyttö, joita en millään saisi sopimaan omaan suuhuni kuin pilkkarenkutuksena. Kuten "voimasanoiksi" tuupatut hiivatti, juku, jumpe, lempo, yms. Tai neitosille lausutut muru, kultu, kaunotar ja lemmitty. On niin vanhahtavaa, etten tiedä voiko näitä irvistämättä lukea. Sain sentään yhteen kuplaan sopimaan suosikkisanonnan: "Tui, tui, muru!" Siihen liittyy huima tarina, josta pitäisi saada taas kuultavaksi kertaus lähempää hevosen suuta, mutta ei se kuulemma vaimoon oikein uponnut kahden viikon häppäkuurin päätteeksi. (Vai olikohan se "pulu"?)

Eilisilta pitäisi siis pyyhkiä pois liitutaululta, toivottavasti kanssaihmiset eivät saaneet mustelmia tai kuhmuja, edes henkisiä sellaisia. Vorwärts, sagte die Grossmutter in dem Schnee.