Ornitologi avannossa

Huh, ei opiskelu kirpaissutkaan niin pahasti kuin pelkäsin. Nyt on eka päivä takana ja aikanaan pitäisi olla sitten kystä laittamaan pikkuvirmaa pystyyn, että saa jotain tolkkua freelance-hommien laskutukseen ja verotukseen sekä laitehankintojen kustannuksiin. Ehkä ojasta allikkoon, tiedä häntä.

Se on kyllä sanottava, että edelleen on vaikea avata suuta outojen ihmisten piirissä (varsinkin sellaisten, joita ei ennalta tunne), jos pitäisi itseään kuvailla ja esitellä. Eipä hätää, kyllä siinä pakolliset saa kakaistua, mutta huomion keskipisteenä oleminen ei ole mun juttuni.

* * *

Aamulehdessä esiteltiin tänään lintujen jälkikasvua ulkoistetuissa kalsiumkarbonaattisissa kohduissaan. Minua ilahdutti erityisesti kauan kaivattu valaisu ikiaikaiseen kysymykseen, suorastaan klassikkojen klassikkoon. Viisasten kerhoa nimittäin kuuleman mukaan vaivattiin jatkuvasti yhdellä ja samalla ornitologisten kysymysten helmellä: "Minkä väriset ovat rautiaisen munat?"

Tämä tapahtui tietenkin aikakautena, jolloin puheenjohtajana toimi Tauno Rautiainen (1945-62), eli ennen minun radionkuunteluaikojani, hyvä jos hautomisvaiheeseen ehdin jakson lopussa. Taunon vaimon Kirsti Rautiaisen muistan kyllä hyvin Tupla tai kuitti -visailusta, hän olisi tiennyt kenties vastauksen niin sanotusti lonkalta.

Kuten oheisesta kuvituksestakin näkee, oikea vastaus klassikkokysymykseen on: Rautiaisen munat ovat pienet ja sinertävät. (Mutta niitä voi olla perätens 4-6. Kuva on siis skannaus, AL 26. 5. 2008.)

Onkohan Trio Niskalaukauksen ex-johtajaa usein vaivattu tällä teemalla? Outoa sinänsä, etten ole tainnut ikuna vaivautua sen vertaa, että olisin tutkinut vuosikymmeniä askarruttaneeseen kysymykseen vastausta.

"Palaver on päättynyt."

Alkeiskurssi kieliopissa?

Alkoi vaivata millaisia alkeistökkyröitä saattaa tehdä kieliopin kanssa. Nuorempana luotti tolkuttoman hyvään muistiinsa ja sen lajin kielitajuun, joka tuntui runsaan lukemisen myötä kehittyneen vaistonvaraiseksi ja aika vankaksi. Säännöistä, termeistä ja koulun opetuksesta ei ollut niin väliä, juu.

Nyt tuli houkutus palata alkuun ja korjata perustuksia. Laittaa ne pohjapalikat kuntoon, että siihen päälle olisi helpompi rakennella. Ties kuinka mädäntyneitä tai vinoon menneitä kantavia rakenteita sieltä löytyisi. Pilkkusäännöt on yksi asia, joka olisi hyvä tuntea, että niiden kanssa voisi parhaansa mukaan sitten törkeillä. Puhumattakaan kongruenssista.

Sattuuko kukaan tietämään, missä olisi kätevä kohtuuhintaan käydä suomen kieliopin kursseilla? Voisihan kirjoja lueskella itsekseenkin, mutta siinä päästää itsensä varmaan liian helpolla, tyyliin kyllähän minä tämän tiedän ja ymmärrän. Jos vaikka lukiotason oppeja kertaisi, sillä ne jäivät edellisellä kerralla sen varaan, sattuiko olemaan hereillä tunneilla.

Olisikohan työväenopistolla eteviä kursseja tyrkyllä? Vaikka kausi saattaa olla jo alkanut.