Halpatuontimietelauseiden yhteydessä tulin kommenteissa maininneeksi, että ne naurattivat huolella ja pitkään kaverin luona loivennellessa. Siitä sukeutui edelleen mieleeni ne yleiset krapulariitit mitä harrastimme Arton virallisessa loivennuskeskuksessa.
Ruokaa piti tietenkin syödä, usein pastaa tai kenties jopa pihviä valkosipuliperunoiden kera. Artonki on ässä kokkaamaan.
Mutta siinähän kulahti tunteja ennen kuin pötyä sai pöytään. Väliaika piti käyttää oluen ja/tai punjun maisteluun, joskus terävienkin. Yksi perushuvitus oli Suomen Kuvalehti, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, mistä isäntä luki ääneen "jyviä ja akanoita".
Nuo 90-luvun harmaina vuosina kuullut eivät luultavasti ole jääneet mieleen, joten turvaudun esimerkkeihin muista vaiheista. Aikoinaan tavattomasti viihdytti päässäni siinnyt mielikuva näkymästä Aholaidan halpisvaatemyymälässä, kun liikkeen mainoksesta oli lainattu*:
Alushousujen poistorysäys!
Sitten on tietysti klassikko, jonka kaivan harva se vuosi esiin Elsa ja Sakari Virkkusen toimittamasta kirjasta Jyviä ja akanoita (1988):
Kysymys: Olenko mahdollisesti syönyt liikaa lakritsia, kun peräaukkoni on musta?
Eeva-lehti 2/70, Lääkäri vastaa -palsta.
Hakiessa takertuu aina herkästi muihin juttuihin, tällä kertaa nauratti tällainen otsikko**:
ALKO TUTKII MYÖS GININ KOTIMAISTAMISTA Karjalainen 19.2.1980
* Tuo on ulkomuistista. Siä oli varmaan sokeatkin ihmeissään, kun ympärillä alkoi rysähdellä.
** Missä voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi koehenkilöksi?
