Arkinen mutta karu

Tenttasin kaveria paarissa viikko pari sitten, kumpi olisi pätevämpi lause kuvaamaan brutaalia otettani moniin juoma- ja ruokavalintoihin, ehkä monelle muullekin saralle kulttuuria myöten:
- Olen arkinen mies, jolla on karu maku.
vaiko
- Olen karu mies, jolla on arkinen maku.

Tuskin me mihinkään tulokseen päädyttiin, vivahde-erot taitavat olla lopulta niin mitättömät. Taustalla tuossa oli kuitenkin se, että pidän kovasti kaikenlaisesta maistelusta, mutta en yleensä viehäty eniten kalleimmasta ja niin sanotusti parhaasta laadusta. Pari esimerkkiä:

– Jaloviinassa yhden tähden malli sopii paremmin simahuulilleni ja tupakan runtelemille makunystyröilleni kuin kolmen tähden. Jos niitä on tarjolla rinnan, voin vaihteluksi kokeilla kalliimpaa, mutta kyllä se lonestar vain enämpi viehättää.

– Leivät. Usein pidän enemmän simppelistä rukiisesta (jälkiuunileipä on kurko ja näkkäri kans) kuin hienostohyllyjen 13 viljan juustoyrtticiabatongista.

– Kahvi. Ostan välillä julhamokkaa, mutta oikeasti taidan pitää enemmän Lidlin ääliöhalvasta robustosta, olikohan se merkki Bremer, sellainen ruskea paketti kuiteskin. Jopa murukahvi uppoaa aika ajoin hienosti, mutta se on vähän kuin eri juoma.

– Tee. Minulle maittaa komiasti halvin Ceylonin pussitee, vaikka ajoittain on hauska juoda vaihteluksi vaikka Earl Greyta tai English Breakfastia.

– Tokaji. Tämä menee hienosteluksi joka tapauksessa, mutta tuntuu kuin 3 puttonyoksen kama olisi runsaamman suutuntuman antanut kuin 5 ja 6 puttonyoksen kalliit herkut. Halvin Szamorodni ei sitten enää anna kunnolla viitettäkään tokajin makoisuudesta.

Tämä on tietenkin vain nopea vastaisku siihen, että tuli törkeästi snobbailtua noilla pelihommilla edellisessä polkassa. Sehän on outo yhtälö, kun on persaukinen ja yksinkertainen mies, mutta on aina tykännyt tutustua monenlaisiin asioihin, vaikka sitten vain hylätäkseen ne saman tien turhina.

Joskus on hienoa näykkiä chateaubriandia, mutta seuraavana päivänä sipuliteemakkara voi tuottaa yhtä onnellisia makunautintoja. Sitten olisi vielä juustot, joissa saa usein varautua maksamaan vähän reippaammin, jos aikoo makuisaa saada.

Se kaivannee oman polkkansa, sillä otsasuoneni alkavat pullistella, kun mietin kaupan hyllyä, jonka ovat vallanneet kaikenlaiset 17 prosentin kumijohdannaiset, joilla on lievää ulkonäöllistä yhtäläisyyttä juustoon. Mainittakoon vain, että ilahduin toissa viikolla, kun ostin Valion Finlandia-juustoa. Sehän, jukolavita, maistui juustolta!