Nokkii vapaa kuin taivaan lintu

Jostain hämärästä hupimietelmästä tuo otsikko on lainattu ja mukaeltu, mut en saakeli vie muista mistä. Omaksi en sitä kuiteskaan myönnä tai huoli.

Tällä viikolla on jurppinut monenmoiset asiat, kuten nyt viimeksi railakkaat korotukset hinnoissa. Sähkön hintaa hilasivat sitten 20 rossaa kertaheitolla, mikä mulle tietäisi reilusti yli satasen rokotusta vuositasolla. Pakko kai kilpailuttaa, jos vaan jaksaa selvittää miten se kätevimmin käy.

Ruokakaupassa pistäytyessä totesin useiden peruskamojen nousseen kuin ohimennen 10-20 rossaa, esimerkiksi halpiaisgrillimakkaran, jukurtin ja maidon. Kun leipä ja juustokin ovat jo aikaisemmin vaivihkaa hivuttautuneet kipurajoille, ainakin tuossa lähimmässä kaupassa, niin eihän siellä uskalla enää käydä. Hommaan turhaksi käyvän jääkaapin paikalle lehmän, jotta voin lypsää itse maitoni ja valmistella siitä herkullisia jyystöjä ja jurtteja. Niin ja luomupirtelöitä!

Ai niin, olohuoneeseen pitää hankkia sellainen kuntopyörä, joka tuottaa kämpässä tarvittavan sähkön. Kai se lehmä sähköä tarvihee, että jaksaa tuottaa maitoa, jota taas tarvitsevat niin poika kuin valkovenäläisetkin eli tommynaattorit. Oikeasti, luomumaidosta oli keksitty pyytää 1,49!

Kostoni oli jälleen hirmuinen. Pakersin aikani hommia, sitten vilkaisin josko telsusta tulisi mitään vänkää. Eipä tietenkään, joten aioin silmäistä uudenkukertavaa Blogilistaa©. Nyt siellä oli havahduttu vaatimaan kirjautuessa sääntöjen hyväksymistä, mikä otti pahasti vastakarvaan. Klikkasin vaihtoehtoa pitäkää tunkkinne.

Siitä tuli ihmeen helpottunut, olisikohan tuo katharttisen vapauttava olo. Vähän kuin Tabussa, kun Kari Heiskanen esittää duunaria, jolla koittaa kaffepaussi: "VAPAAA! Mä oon vapaaaaa!" (En muista kyllä tarkemmin, miten se mahtoi mennä.)

Kaipa minä suosikkini suunnilleen löydän joko g-readerin tai linkkien kautta. Omista tilastoista ei ole ollut aikoihin väliä.

* * * * *

Jottei ihan synkäksi valahtaisi koko jupina, pitää mainita, että löysin musiikillisesti merkittävän ja nostalgisessa mielessä varteenotettavan aarrearkun, sillä sain kaverilta lainaksi toistasataa albumia brittiläistä huippukamaa. Ytimenä siinä on 70-luvun pubrock liitännäisineen ja tangentteineen, jotka lipeävät hitusen 60-luvun puolelle ja paljon vallattomammin myöhempiin vuosikymmeniin. Saattaa jotain amerikkalaistakin olla seassa, mutta todella vähän.

Kaikkea en ole vielä kuunnellut, sillä yhtä roikoa soitettuna nuo kestävät monta monituista päivää, mutta tähän mennessä ydinmehuihin ovat osuneet muun muassa tällaiset artistit: Kursaal Flyers, Eddie & The Hot Rods, Brinsley Schwarz, Dr. Feelgood, Mickey Jupp (& Legend), The Boys, Ducks Deluxe, Rockpile, Frankie Miller… mikseivät myös Graham Parker ja Blues Band.

Olen aina ihaillut noiden aikojen ja tekijöiden pelimannimaista käsityötaitoa ja luonnikasta kuljettelua niin kappaleiden rakentelussa kuin yhteissoitossa, jossa kokonaisuus nousee usein osasten yläpuolelle.