Tekemisen puute ei lopu

Nonih, perrr-skatti, tuli urakka valmiiksi. Tarttis vaan keksiä mitä tekee seuraavaksi vai eikö tee mitään.

Nakutin niin vietävän määrän tekstiä reilun viikon sisään, ettei oikein enää maistu, mutta pari sanaa vielä.

Olen miettinyt käyttötavoiltaan muodikkaalta kuulostavaa sanaa 'läpinäkyvä', jota käytellään myönteisenä keskustelusta, kannanotoista ja politiikasta. Sen vastakohta on sitten kai 'läpinäkymätön'. Tuo läpinäkyvä oudoksuttaa sikäli, että olen tottunut muinoin kuulemaan sen moittivassa sävyssä liian ilmeisistä puheista, aikeista tai luonteista: "Ääh, toi on niin läpinäkyvää!"

Hyvältä sanaltahan se vaikuttaa. Mietin itsekseni, onko siinä tuontipolitiikka ulkomailta meitin kieleen jotenkin nyrjähtänyt. Jotenkin taustalla voisi häämöttää veikeä englannin kielen sana 'opaque', joka tuon vastakohtana elikkäs läpinäkymättömänä esiintyy yhteyksissä, jotka ovat minua askarruttaneet. (Tsori, hyvää esimerkkiä ei ole tähän hätään.) Onkohan läpinäkyvä sitten vastaavasti 'transparent' myös tässä tuoreessa käyttötavassa?

Ai niin, Pete taisi antaa kimmokkeen tuohon, kun kiskaisimme pullon viisivuotiasta grappaa toissa maanantaina kitusiin. Se oli aika hyvää, ja musiikin kuuntelu teki terävää myös.

* * * * *

Jalkapallo on hieno laji. Runtattiin yksi alan lehti painovalmiiksi alkuviikolla, sitten vasta pääsi omistautumaan jääkiekkoon, kuten näin juhannuksen alla kuuluu. Huvitti kun kuukle-kotisivuni tarjoili mietelauseen alalta – tämä viittaa tosin jefuun eli amerikkalaiseen jalkapalloon, mitä en vihreän veran shakiksi kutsuisi, koska en sitä ymmärrä.

"Nobody in the game of football should be called a genius. A genius is somebody like Norman Einstein."
- Joe Theismann

"Ketään jalkapallon saralla ei pitäisi kutsua neroksi. Nero on joku sellainen kuin Norman Einstein." (käännös oma)

Toinen mahdollinen ilkkumisen aihe löytyisi jääkiekosta, Urheilulehden numeron 24-25/07 Teemu Selänne -jutusta. En ilku, tykkäsin lukea tarinaa, mutta veikeään vanhaan miinaan oli toimittaja lipsahtanut:
"Mikäli Selänteen jääkiekkoura loppuu tähän, häneltä ei missään nimessä lopu tekemisen puute."

* * * * *

Jep jep, taidan avata tölkin Karhua… eikä kun ne imuroitsin jo poies, mutta pullon Olvia sitten paremman puutteessa. Samalla voisin miettiä keinoja alentaa polkkaamisen vanhastaan matalaa rimaa maanpinnan alapuolelle. Ehdottoman neuvon antakoon itse valituskirjailija ja -filosofi (vai oliko se valistus? tai ehkä sekin oli joku muu) Voltaire:

The secret of being a bore is to tell everything.
- Voltaire

Näihin vihertäviin mietteisiin (noin fontillisesti) päätän täältä ja toivotan kirpeää jääpallosunnuntaita, kuten basistitoverilla on tapana visojen päätteeksi. En varmaan liikahda paljon mihinkään jussina, ellei sitten tule yllätyskutsua jonnekin särpimään, joten saatan kiusallani kirjoitella jotain muutakin olematonta tänne. Ajattelin nimittäin siivoilla kämppää, joten on ihme ellei se mene joko tenuttamiseksi tai polkkaamiseksi. Toivottavasti ei yhtä aikaa molempiin.

Rotan lailla

Sain tartunnan Rota-virukseen Kasablogista, joka linkkasi Radio DavidByrneen, joka taas pyörittää tässä kuussa Nino Rotaa. Linkkien takana asiasta lisää, mutta kyllä se upotti hampaansa Rotan lailla, kun vuoroon tuli suosikkielokuvani Amarcordin hulvaton teema nimikkeellä Tutti a vedere il Rex. Orkesteri aloittaa rempseästi ja torvisektio villiintyy kahden ja puolen minuutin edetessä töräyttelemään melkein Wapaapalokunnan malliin, mutta ehdottoman hallitusti omaa tärkeää asiaansa.

Tottahan pian perään tullut La Strada säväyttää myös aina. Kummisedän sisilialaisteema on myös niitä hienoimpia, sitä en ole tuolta ainakaan vielä kuullut.

Sellaiset ajat menossa, että oikeastaan otsakkeeksi voisi laittaa Musiikkia ja urheilua. Eilen illalla tuli todettua, että Manchester United hukkasi saumat brittijoukkueiden kohtaamiseen Mestarien liigan finaalissa, jonne Liverpool eteni jo vappuna. ManU tunaroi ja tökeröi Milanon sateisessa illassa: Kakan kehtasivat päästää maalille!

Siihen Sir Alex Fergusonin on pakko puuttua. Kakan pitäminen on puolustajalle perusasia, jota ammattilaiselta voi vaatia, vaikka se joskus vaikealta tuntuisikin. Kakan jos päästää boksiin, kellään ei ole enää kivaa. (Jankkasinko jo tarpeeksi? Lisättäköön, että Turun toveri viime kesänä pohti: Kelle sopisi parhaiten Kultainen kenkä? Istuisko Kakalle?)

x x x

Tuli mieleen uusi plokimottoni (kuukle tarjoili taas mietelauseen):
"We are more ready to try the untried when what we do is inconsequential. Hence the fact that many inventions had their birth as toys."
- Eric Hoffer

Eli suomeksi pikaisesti laimennettuna:
"Olemme valmiimpia kokeilemaan uusia asioita, kun teoillamme ei ole merkitystä. Siksi monet keksinnöt saavat alkunsa leluina."

Sillä vaan, että tämä polkkailu on mullen selvästi lelu, jolla voi rauhassa huidella menemään kaikkea hölmöä sillä mielellä, jos joskus sattuisi osumaan kiinnostaviin asioihin.

x x x

Niin, urheilupäivät… ja -yöt kanssa. Aamuviideltä käynnistyi taas NHL-peli San Jose–Detroit, joka meni jatkoeriin ja taisi loppua noin puoli yhdeksältä. Siinä ohessa on pitänyt painaa lehtihommaa. Aamusella nakuttelin kolumnintapaisen, jossa yritin tölväistä hiukan täkäläistä uutisointia. (Painoarvoa sillä tuskin on, kunhan nakersin saapasta. Rotan lailla.)
Kova into täällä on kirjoittaa NHL-juttua pelkästään siellä pelaavista suomalaisista ja keväisin heidän mahdollisuuksistaan ehtiä MM-kisoihin. Oikeastihan joku Moskovan MM-kisat on hiirenpaska (Rotanpaska?) monelle pelaajalle verrattuna Stanley Cup -peleihin. Jotain lohtua niistä voi saada, jos kausi katkeaa kesken. Saahan tuollaisen vinkkelinkin silti valita, jos lukijakunta tuntuu sitä huutavan, mutta kotiläksyt pitäisi tehdä, että ymmärtää mistä kirjoittaa.

Tällaisen kappaleen tulin kirjoittaneeksi:
(Niklas) Bäckström venyi huikealla NHL:n debyyttikaudellaan kiekon eteen niin usein, että voitti liigatilastot sekä maalikeskiarvollaan että torjuntaprosentillaan. Näistä ei palkintogaalassa enää kohuta, mutta parhaasta torjuntaprosentista jaetaan Roger Crozier Saving Grace Award.
Toisin kuin STT uutisoi, Bäckström ei ollut lupaava ehdokas vuoden tulokkaan Calderiin, vaikka olisi vienyt Minnesotan menestykseen pudotuspeleissä. Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin Bäckström oli kolme vuotta liian vanha tulokaskisaan. Toiseksi palkinnot jaetaan runkosarjan perusteella, joten playoffsuorituksilla voi voittaa "vain" Stanley Cupin tai Conn Smythe Trophyn (playoffien MVP).

Äh, sisäsiittoista puuhastelua, mutta tökkivät vaan silmään hehkutukset, joilla ei ole pohjaa. Niistä taas seuraa, että aletaan ihmetellä, miksei meidän isänmaamme sankaria palkita, vaan syrjitään jo ehdokkuuksien jaossa. (Jotka ehdokkuudet perustuvat siihen, että äänestykset on jo suoritettu runkosarjan pohjalta. Kolme eniten ääniä saanutta mainitaan sitten palkintoehdokkaina.) Kyllä syö miestä. Ei kuitenkaan Rotan lailla.

Se siitä, takaisin töiden kimppuun. Häkellyttäväksi lopuksi linkki Weird Alin polkkapotpurriin, joka on naurattanut minua 80-luvun alkupuolelta lähtien. Take it away, Al!

"Weird Al" Yankovic: Polkas on 45
Tässä soivatten polkkana muun muassa Devo, Purple, Beatles, Doors, Iron Butterfly, Hendrix, Talking Heads, Clash, Stones, Who ym.