Valtaa ilman vastuuta

Uupunut mieleni aprikoi, onko yksi ihanne päästä asemaan, jossa on valtaa, mutta vastuun voi jaella vähäisemmille vallattomille ihmisille. Ajattelen monenlaisia yhteisöjä, työsarkoja ja vaikkapa perhepiirissä syntyviä tilanteita. Esimerkiksi poliitikkojen, ylempien ja alempien johtajien sekä perheenpäiden kohdalla törmää vallantunteesta ilmeisestikin nauttiviin ihmisiin. Ehkä he ovat silloin heikkoja tehtävässään, jos halu osoittaa valtaansa kohoaa päällimmäiseksi ja kyky johtaa muiden tekemisiä tai edes ymmärtää mitä muut tekevät hautautuu sen alle. Vastuu siirtyy takaisin vasta sitten, jos jotain menee räikeästi pieleen.

Tuumailin tätä oikeastaan käänteisilmiönä omiin toimiini, koska ajattelin minulla olevan vastuuta ilman valtaa. Olen hiljalleen ottanut eri asioissa vastuuta siinä suhteessa, että yritän toteuttaa asioita kykyjeni puitteissa hyvin, mutta valta tuppaa olemaan aina muilla, jotka viime kädessä päättävät lopputuloksen ja aikataulun. Ehkä olen pakoillut valtaa ja etenkin velvollisuutta tehdä päätöksiä, jotka koskettavat enemmän muita kuin itseäni. Eihän niitä kukaan onneksi tyrkyttämään tule. On helpompaa olla oman nyrkkipajan käsityöläinen tai duunari hyvissä puitteissa kuin johtaa puun ja kuoren välistä kaikkeen tyytymättömiä ihmisiä.

En haluaisi olla tällä hetkellä poliitikko tai tv-pamppu, joka on tehnyt mullistavan päätöksen, että digiaikaan oli siirryttävä kiireen vilkkaa tänä syksynä. Kokoan tähän hyvin subjektiivisen listan, mikä ärsyttää tällä hetkellä telkkarissa. Näistä useampi ärsykki on joko laitekohtaista, tallennusvehkeiden puutteesta johtuvaa tai ohjelmien valitsemista koskevaa laiskuutta.

1. Mainokset
Moni ohjelma on täysin ulottumattomissa, esim. MTV3:n hittielokuvat, koska niihin tuupataan jumalaton määrä erittäin rasittavia mainoksia, jotka pahimmillaan vielä höökäävät korviin kohtuuttomalla volyymilla. Jos ohjelma alkaa mainosten takia 10-15 minuuttia myöhässä, en ole enää kanavalla kun se alkaa.
Subin mainoksista täytyy sanoa, että joko ihmiset holvaavat rahaa päättömämpiin asioihin kuin uskoinkaan tai sitten kanava on hinnoitellut mainostamisen inhimillisesti katsoen liian alas. Ei yhtään huvittaisi kuulla niistä kännyjen taustakuvista ja "I'd like to moo moo"-tyyppisistä Anna Abreu-soittoäänistä.

2. Vaihevirheet
Tämä voi olla köppääsen, pari vuotta vanhan digiboksini ongelmia, mutta rassaa silti. Kuva toisinaan hyytyy hetkeksi, minkä jälkeen ääni ja kuva ovat epäsynkassa. Vaikka ero olisi minimaalinen, se tärvelee yllättävän tehokkaasti katselukokemuksen.
Ylen kanavilla esiintyy myös sitä, että tekstit eivät näy erikseen komentamatta, mutta se haittaa minua harvoin, koska valtaosa katsomistani ohjelmista putoaa suunnilleen ilmankin. Sen sijaan ärsyttävämpää on teksti-tv:n muistin katoaminen ohjelman vaihtuessa, mutta pitää kai opetella katsomaan uutiset netistä.

3. Äänentason vaihtelu ja Dolby bonkin' Digital
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ärsyyntynyt useita kertoja elokuvissa siitä, että käytetään niin jumalattoman hienosti dynamiikkaa. Puheesta on välillä vaikea saada selvää, mutta musiikki ja tehosteet lyövät korvat hajalle. Hiton hienoa, että ovat kehittäneet komiat laitteet, mutta minut se ajaa pois, ehkä olen sitten liian herkkäkorvainen nykymenoon. Jos maksaa 8 euroa, on tympeää jos päällimmäiseksi jää mieleen häiriöllinen möykkä.
Sama vaiva on sitten levinnyt myös telsuun. Kyllähän sillä tulee huomatuksi, että järäyttää mainoksen tuplavolyymilla ohjelman keskeen, mutta minulle syntyy halu boikotoida siten mainostettavia tuotteita.
Toistuva hermojen tärvelijä on ennen monia elokuvia tuleva, leffateattereistakin tuttu Dolby Digitalin mainos. Töllöni äänentoisto on kai liian heppoinen, mutta kun tuo jyrähtää, alun helikopteriefekti särkyy oikein törkeästi. Kestää pari minuuttia toipua, eikä pohja mukavalle elokuvahetkelle ole paras. Enkä ehdi panna ääntä poiskaan. Täydet pojot sikäli, että tarkoitus on mainostaa nimenomaan äänitekniikkaa. En ihmettelisi, jos se rikkoo ennen pitkää itse tötteröt telkusta.

Oikeastaan, riittäkööt nuo kolme kohtaa tähän hätään. Ohjelmista en jaksa valittaa, koska katsottavaa on jatkuvasti liikaakin. On omaa saamattomuutta, jos eksyy katsomaan huonoa ohjelmaa. Minulla ei ole mitään vaikeuksia välttää esimerkiksi tosi-tv-ohjelmia.

Siitä voisi nurista, että kanavien välinen kilpailu aiheuttaa runsaasti päällekkäisyyttä, mutta saamattomuuden piikkiin menee sekin, etten videolaitteeni jumahdettua ole jaksanut hoitaa tilalle mitään tallentavaa vehjettä. Syy on yksinkertainen, sillä katsottavasta todella on ollut koko ajan muutenkin ylitarjontaa, enkä osaa kuin ääriharvoin ajatella, että joku tietty ohjelma olisi pakko nähdä juuri tällä esityskerralla. Toisaalta en ole edes osannut päättää miten olisi paras toimia hyvin rajallisen budjettini puitteissa: kovalevyssä on puolensa, mutta tallentamisen arvoisia juttuja (elokuvat, huippusarjat) haluaisi saman tien polttaa talteen.

Eilen muuten innostuin viimein katsomaan, mikä on tarkalleen amerikkalaisten (kuten Conanin) jankuttama TiVo ja "tivoilu". Näköjään se on älykkääksi ohjemoitua kovalevylle tallentamista, josta pitää kuukausittaista tai elinkautista maksua maksaa. Siis tuotenimike, jota jotkut käyttävät kuin yleissanaa. Ehkä sille on Amerikan ja esim. Englannin kanavaviidakossa selvempi tarve kuin täällä, missä eri kanavapaketit hakevat vielä asemaansa ja uskollista tilaajakuntaansa.

Ahhh, pitäisikin vielä mainita pari sanaa Canal+-sopimuksista, niistä irrottautumisen vaikeudesta ja vastenmielisestä politiikasta yrittää sitoa ihmisiä asiakkaaksi. Viimeinen taitaa koskea nykyään monia muitakin aloja – kauppojen jäsenkortit sekä puhelin- ja nettioperaattorit tulevat ensin mieleen.

* * * * *

Jos eräätkin vakivieraat jaksoivat lukea tänne asti, pitää mainita, että kummasti lämmitti ja lämmittää vieläkin, millaista kommentointia syntyi siitä polkasta, joka sohaisi autistisiin vivahtavia piirteitä.
En jaksa enää tarkastaa tekstiä, teen sen toivottavasti myöhemmin.
Edit: Tein pari pientä korjausta pe klo 22.00. Valitan haamupäivitysten jatkumista.