Hajanaisia epähuomioita

Poika simahti jo Uutisvuodon aikana, joten täytyy väsyttää itseään polkkaamalla. Katselimme Miyazakin Liikkuvan linnan, joka oli huima juttu. En kokenut linkin takaisen arvostelun kuvaamia ongelmia pysyä mukana henkilöhahmoissa eikä loppukaan kovin jäsentymättömältä maistunut. Itse asiassa nautin enemmän ja kevyemmin kuin Henkien kätkemästä, mutta ehkä pääsen vasta kärryille Miyazakista.
Näytti uppoavan kuusivuotiaaseen komeasti, ei ahdistanut vaikka siinä aika jänskiäkin vaiheita on. Pääroolia esittänyt liikkuva linna innosti selvästi.

Siinä ohessa lämmäytin bologneset ja mieleeni moljahti sanaleikki, joka tuntui kuluneelta jo syntyessään. Nimittäin tällainen:
Laihdutuskuurin aikana ruokakaappi on syytä muuttaa kuihdutuslaariksi.

Aprikoin myös erilaisia käännösjuttuja, kuten elokuvien nimien suomentamista, josta vaihdoimme pari lausetta Kriisipuuron kommenttiloorassa. Olen pitänyt ongelmana lähinnä sitä, että nimet rykäistään vasemmalla kädellä maahantuojan toimesta reippaasti etukäteen, jolloin niiden yhteys elokuvaan voi olla hyvin hutera tai viittaus lattea. Silti pitäisin enemmän suomennetuista nimistä kuin englanninkielisistä, vaikka maahantuojat tietysti mieluusti käyttäisivät valmiita logoja ja oheismateriaaleja.

Olen varma, että mieliinpainuva ja osuva nimi toisi enemmän huomiota ja katsojiakin kuin muka vetävä töräys, joka sopisi nimeksi tuhannelle muullekin elokuvalle. Kuka muistaa millaisia elokuvia olivat vaikka Ryöstö, Pankkikeikka, Huijarit, Villit vuodet, Kovat kaverit ja Saattokeikka? Nuo katsoin kaikki omasta hyllystä, joten en osaa arvioida tunnistettavuutta, kun itse niistä leffoista pidän.

Esimerkkejä hyvistä suomennoksista on vähän tukalampi hakea, mutta ainakin nämä miellyttävät: Viimeinen mohikaani, Kauriinmetsästäjä, Valhe, Kuudes aisti, Laulavat sadepisarat, Painajainen ennen joulua, Vankileiri 17 ja Piukat paikat. Useimmissa ei ole mitään valtavaa haettukaan, onpahan suora käännös, hyvä tiivistys tai maistuva sovellus.

Paljon hyllystä löytyy myös ulkomaisia nimiä, joissa mieluusti näkisin suomennoksen: Quiz Show, The Color Of Money, A Bronx Tale, Abre los ojos (Open Your Eyes) [!], Intimacy, Gangs of New York, Raid, Investigating Sex, Signs, Boogie Nights… [oho, yksi oli väärässä seurassa] En näe näissä nimissä mitään sellaista sisältöä, joka ei paremmin välittyisi suomalaiselle katsojalle suomeksi. Kappas, A Bronx Tale näköjään kertoo kannessa suominimeksi Jäähyväiset kummisedälle. In Cold Blood on jostain syystä käännetty Jääkylmä murha, vaikka kirja oli nasevammin Kylmäverisesti.

Kriisi vetosi siihen, että leffat tunnetaan jo ennalta alkukielisillä nimillään netin välityksellä, mikä varmasti onkin totta. Uskon minkä vaan tuotteen tulevan silti lähemmäs täkäläistä kuluttajaa, jos sillä on helposti lausuttava ja ymmärrettävä nimi. Onhan tieto alkuperäisestä nimestä sentään helppo yhdistää täkäläiseen. Ennen vanhaan snobbailutarkoituksissa piti toimia päinvastoin, eli kaivaa esiin ja taltioida mieleen alkukielinen nimi, oli se sitten vaikka unkaria, portugalia tai tshekkiä. En ole varmasti ainoa joka muistaa legendaarisen nimen Szegenylegenyek (meniköhän oikein? aksentit tosin puuttuvat), jonka rahvas (heh heh) taisi tuntea nimellä Miehet ilman toivoa.

Tavallans arvostan ranskalaisten periaatetta suojella kieltään ja vaatia sen käyttämistä vetelän yleismaailmallisten anglosloganien heittelyn sijaan. Urheilulehtien parissa törmään jatkuvasti siihen, että tehdään huono otsikko englanniksi, koska se on olevinaan iskevämpi kielellä, jonka vivahteet ovat otsikon laatijalla aika summittaisesti hallussa. Jos luottaa siihen, että lukijat eivät osaa kieltä enempää, kaikki voi mennä putkeen, mutta minä en vain pidä periaatteesta, että otsikko on eri kielellä kuin itse juttu, ellei siihen ole erityisiä perusteita.

Kuka saa muuta irti tylsistä ja jankatuista anglofraaseista kuin ehkä lievän onnen häilähdyksen, että ymmärsinpäs vierasta kieltä? Muistelen viimeksi näkemiäni: That's all I have to say, I don't think so, I don't want to know… eivätköhän monet nämä ymmärrä, mutta millä tavalla noista irtoaisi jotain enemmän englanniksi kuin suomeksi? Ehkä vieraannuttava efekti on ainoa mahdollinen hyöty, tuskin tuo kuulia henkeä luo tai saa lukijaa ihailemaan toisen kielitaituruutta.

Asia erikseen ovat suoraan vaikkapa tv-sarjoista lainatut lauseet, jotka toimittavat samaa virkaa kuin Pulttiboisin, Kummelin ja mainossutjausten jankkaukset (en edes tiedä mitä nykyään jankataan). Ruuvit löysällä ja Monty Python ovat olleet tuttavapiirissä suosittuja: I'll get me coat; Suit you, sir; I may not know much about art, but I know what I like; There's the ball, there's the ball jne.

Mistä tuleekin mieleen se ilahduttava seikka, että Teemalla suosikkisarjani nimi tosiaan on suomeksi Monty Pythonin lentävä sirkus. Edelleen kiehtovat sekä sarjan nimen että ilmaisun "Full Monty" taustat, joista olen nähnyt villejä spekulaatioita. Eikö vaikuta ilmeiseltä, että naispuolisen vastineen täytyy olla Pussy Galore? Honor Blackman nimittäin esitti Kultasormessa tuon nimistä konnaa/Bond-tyttöä, jonka naislentäjien ryhmän nimi oli komeasti Pussy Galore's Flying Circus. Tuo Bond-leffa ilmestyi 1964, vuosia ennen Monty Pythonia.

Siitä tulisi taas oma polkkansa, miten joitain asioita pidetään mahdottomina kääntää. Sellaisiakin varmasti on, mutta ne taitavat olla jo aika pienen piirin kamaa tai muuten erikoistunutta. Kaikkea ei tietenkään saa täsmällisesti käännettyä (saako paljon mitään?), mutta varmasti niin, että useimmat suomalaiset ymmärtävät käännetyn paremmin. Minusta esimerkiksi monet kulttisarjakuvat taipuisivat tai ovat jo taipuneet hyvin suomeksi, vaikka asianharrastajat haluavat ne ehdottomasti englanniksi.

Tässä on kai usein takana se kaksinkertaisen oivaltamisen riemu, että ensin ymmärtää kielen ja sitten itse vitsin. Tiedän itse hekotelleeni aika simppeleille vitseille enemmänkin siksi, että käytetty kieli on ollut oveluudessaan taitojeni ylärajoilla, jolloin oivaltaminen vain tuottaa enemmän auvoa.