Kuun pimeä puoli

Olen suhtautunut aina hiukan epäluuloisesti yhtyeeseen nimeltä The Who, koska minulla on ollut vaikeuksia löytää heiltä hyviä albumeita loistavan Who's Nextin jälkeen.
Nyt satuin saamaan live-dvd:n vuodelta 1970, mistä mainitsin edellisen polkan kommenteissa, ja muistini virkistyi sen suhteen, millä Who erottuu kaikista muista: Keith Moon on kipein rumpali ever ja se on voittopuolisesti erittäin positiivista. Ihan koko aikaa ei uskalla katsella hänen ilmeilyään, mutta soittoa on nautinto kuulla.
Itse asiassa, liikutuin syvästi kun Yle Teeman klassikkolevyjen sarjassa oli vuorossa juuri tuo Next. Roger Daltrey äityi kehumaan rumpalin kykyä aksentoida laulajaa, iskeä voimaa niihin kohtiin joissa sitä kaivattiin.
Totta munassa Townshend on kaikessa rupisuudessaan jännittävä kitaristi ja säveltäjä. Ja Entwistle on valovoimainen rytmikitaristi siihen nähden, että soittaa bassoa.
Että malja tälle huikealle rytmiryhmälle, joka on jättänyt maallisen kurjuuden, kun ikääntyneet keulakuvat vielä pyörivät paikalla puolikuuroina kenties lapsipornoa tiiraillen. Mikä ei ole hauskaa.
Mitä vähemmän kuulee uutisia vanhoista rocksankareista, sitä paremmin tuntuisi menevän.
Yritin skannata sen levyn kannen, saa nähdä kuinka se välittyy.