Uudenkarheita päiviä, ollut vain pastorin käytössä

Päivät vierivät vinhaan, kuin joutuisivat romukoppaan tuskin sormeiltuina, melkein vielä käärepapereissa. Hirvittää samaan tapaan kuin jos kantaisi jätepaperilootaan tilattuja lehtiä, joista moni on jäänyt avaamatta.

Kurssilla käyminen, ohessa tehdyt työjuttuhommat, runsas nukkuminen ja ruokavalion kevennys vaikuttavat varmasti kaikki. Sattumaksi soppaan tuli vatsavaivoja, kenties kalkkunapadasta, jonka maustoin niin huolella, etten osannut epäillä sitä ylikäyneeksi.

Olen piruuttani ottanut sellaisen linjan, että syön reilun aamupalan ennen kuin lähden kurssille. Sitten käytän lounastunnin muihin puuhiin, kenties kirjastossa käymiseen tai johonkin viralliseen, ja sinnittelen alkuiltapäivän jonkin energiapatukan voimalla, kuten seesamipötkön tai flapjackin tai banaanin tai jäätelötuutin tai mustanmakkaran. Sitä paremmalta maistuu ruoka, kun laittelen sitä kotiin päästyä ehkä viideksi.

Tänään puursin pientä käännösurakkaa valmiiksi, kunnes pää meni jumiin ja nukahdin iltatorkuille. Taidan odottaa aamuun ennen kuin viimeistelen tarkistamisen, sillä se maistuu kirkkain ja tuorein mielin parhaiten. Mottipäisiä käännösideoita tulee mieleen, kuten äsken Tsetset Topeliusta kuunnellessa juttu, joka on kyllä vanha mielleyhtymä.

Kuinkahan tämä pitäisi kääntää, onko se "Hän sai minut pressujen alla" vai "Hän pitää minua pressujen alla"?

Alkuviikolla heräsin keskellä yötä outoon kielikuvaan. Kurssille piti etsiä esimerkit hyvästä ja huonosta mainoksesta, mihin yritin sen yhdistää, mutten ollut tyytyväinen tulokseen. Mietin jostain syystä unitilassa, mille sopisi vertauskuvaksi jouluinen uloste. Ajatus hairahtui sellaiselle polulle, että pöytään on laitettu säihkyvän fiinit kalut ja kaikki herkut, joista sitten ankaralla päkistyksellä saa aikanaan puserrettua kallisarvoisen tortun, jolle ei ole ihmeempää käyttöä. Eikä se muitakaan hurmaa. Muuten voisi hakea yhteyksiä (huonoon) mainokseen, mutta ilmiasu ei ole ulkokultaista silkkoa. Äh, kai sille joskus käyttönsä löytyy, jos tuo nyt edes on omaperäinen.

Jou, väsynyt mieli, väsyneet jutut. Tänään oivalsin kuitenkin tehdä virkistävää vaihtelua tzatzikiin, sillä ymppäsin herkulliseen peruskaavaan kaappiin kohta nahistuvaa tilliä kourallisen ja lisäksi muutaman murusen paahdettua sipulia. Tillistä on kyllä sanottava, että jaksan masentua aina, kun tunnen tarvetta ostaa puketin esimerkiksi makoisia uusia perunoita varten (viimeksi ruotsalaisia, lajiketta Swift, oikein hyviä).

Kaksi olennaista seikkaa: lähikaupassa tilli on liian kallista ja yleensä liian olematonta maultaan ja liian isoissa annoksissa yhden hengen käytt... Ei kun kolme seikkaa! Tilli ei tainnut tosin odottaa Espanjan inkvisitiota.

Tollo liiskaantuu tiedon valtatielle

Tomppeli, ajattelin nopeasti silmäistä, millä tavalla syötteeni menevät solmuun, koska haamupäivityksiä tulee jatkuvasti. Pitäisi vain joko a) ymmärtää niistä jotain, tai b) jaksaa perehtyä tai edes lukea ohjeet läpi.

Ei toivoakaan. Ohjeita on liikaa liian monessa paikassa. Eivätkä ne voi olla yhteneviä, jos toimintatapoja muutellaan harva se kuukausi epätahtiin.

Sen verran totesin, että joskus vuodenvaihteessa päätin ovelana tilata FeedBurnerin kautta syötteen. Olin tainnut leikata ja liimata sen sitten lähteeksi Blogilistan tietoihin. En yhtään muista miksi toimin niin tai ymmärsinkö asiasta silloinkaan mitään. Enkä muistanut nyt edes käyttäjänimeäni ja -tunnustani siellä. Hitollako niitä tunnuksia pitää ojennuksessa, kun kokeeksi piipahtelee siellä ja täällä?

Sillä välin on tullut useita muutoksia Bloggeriin ja Googlen käyttäjätiliin, johon tarjoillaan kaikenlaisia uutuuksia myös automaattisesti, ettei edes huomaa minne vanhat, opitut reitit katoavat. FeedBurner näyttää kuuluvan nykyään Googlen perheeseen. Ainoa vain, että jossain välissä Bloggerin tiedoista oli kadonnut kokonaan syötteeni osoitteet, siis ne alkuperäiset RSS ja Atom. Feedburneriin ohjatut löytyivät sentään Blogilistan tiedoista.

No, kävin uusimassa tilini ja sain uuden syöteosoitteen. Jospa se toimisi paremmin, mistä näistä tietää. Pirun vaikea on vain pysyä mukana muutoksissa, joita ei ole kaivannut tai tilannut, jos "ohjausnäkymät" muuttuvat samalla automaattisesti, vaihtavat käyttökieltä ja tivaavat ratkaisuja asioihin, joista ei ole konsaan kuullutkaan, saati että olisi halunnut kuulla.

Pidän yksinkertaisista asioista, kuten polkistani on varmaan helppo arvata. En tulisi muuten toimeen itseni kanssa. Korostan etten ymmärrä koko sopasta mitään, pidän vain peukkua pystyssä kuin Simo Salminen ennen vanhaan.

Ai niin… ja yllyttihän se Blogger nyt päivittämään uuteen, helpommin muokattavaan sivupohjaankin. Menin halpaan, joutui rukkaamaan ulkoasua toista tuntia. Ehkäpä saan hierottua sen joskus hetkeksi tyydyttävään kuosiin, sillä vaatimukseni eivät todellakaan ole suuret, mutta mennään sillä välin näillä.

Haamupäivitysten vähenemisen haaveissa: Toodle-oo!