Malaria talttui

Huvittaa taas tuupata tänne hölmöjä kuvia, joita viikon sisään tuli napsittua. Pienenä hidasteena koin sen, että yritin laskea maanantaina leikkiä orastavista malarian esioireista, kun olin hakenut kaappipulloksi giniiniä ja alustin perusteita korkata sen saman tien. Yksi FB-kaveri otti asian kyllin tosissaan, että ilmestyi valvojaksi annostelussa ja avustajaksi nauttimisessa.

No, viikonloppu meni taas täysin kuivin suin pojan kanssa, ehkä lääkintä oli tarpeen. Sunnuntaina harkitsimme käyntiä museokeskus Vapriikissa, missä kumpikin viihdymme, mutta siellä olikin suljettu tilapäisesti Jääkiekkomuseo, jonne poika halusi laukomaan kiekkoja.

Korvikkeeksi keksimme elokuvat, sälli ehdotti Desperon tarua (The Tale of Despereaux), joka säväytti upeilla kuvillaan, pienmaailmoillaan ja kamera-ajojen tyyliin toimineilla paikanvaihdoilla. Hieno kokemus, vaikka tarina ei ehkä ole ylivertainen. Hauskoja viitteitä siinäkin oli Dumboon, Draculaan ja mihinkähän kaikkiin perustaruihin.

Vapriikista taannoin hankimme pojalle kaksiulotteisen kameran, jossa on ovelasti hiottu linssi.

Kun digikameran objektiivisesti työntää leikkikameran linssin taakse, kirjahyllykin näyttää paljon hauskemmalta.


* * * * *

Eilen ihastelin Kervån uusitulla sivulla ja siellä tarjotun linkin takana pahamaineikkaita levyjen kansia, jotka minua ovat muutenkin usein sykäyttäneet. Yksi hätkähdyttävimmistä on Scorpionsin Virgin Killer, joka on ideana niin raju, ettei sovi yleiseen levitykseen, kuten ei ehkä koko bändikään, jos saa niuhoksi ruveta. Älytöntä esitellä se sensuroituna, ettei idea tule esiin, olkoon siitä mitä mieltä hyvänsä sinällään.

Itse olen hukannut vinyylini, albumeissa on oikeastaan vain yksi tässä suhteessa kiinnostava, eikä sekään tuolla listoilla ollut.

Kaveri piti muutama vuosi sitten valvojaiset edesmenneelle sukulaismiehelleen, joka oli Ruotsissa kokoillut muhkean läjän etenkin 70-luvun vinyylejä. Hänen pyynnöstään suostuin ottamaan perintökasasta haltuuni yhden levyn, jonka valkkasin kappaleen A Song for Europe takia. Upea esitys, jossa pidän murhaavan hauskana kehitystä vibraton viljelystä lopun übertaiteelliseen ranskankieliseen lausuntaan ja liikuttavana kruununa vislailuun. Pauli Heikkilä on sen suomentanut, säväyttänyt komeasti myös livenä hänen laulamanaan.

Ei voi mitään, on noissa esineinä henkeä, mitä tuoreemmat julkaisut eivät millään tavoita.

Hyvässä kunnossa on vinyylikin, vaikkei toki mikään mint.

Sisupussissa luetellaan runsain mitoin muita kiinnostavia ajan levyjä. Ilmestynyt 1973, saattaa olla jopa alkuperäinen.

Toiselta puolelta pussi on päässyt vähän repeämään, laskee pahasti hintaa. Eipä sillä että tuota olisin myymässäkään, kaverille voisin viedä sen takaisin, jos hän sitä on alkanut kaivata.

Vaikeaa muuten saada amatöörin noin isoa esinettä tarttumaan oikein valaistuna täsmälleen oikeassa kulmassa pikselistöön. Pitää siis nostaa hattua niille, jotka sen osaavat. Kaipa korjailuja voisi tehdä jollakin monista alan ohjelmistoista, muttei se olisi enää sama juttu ja on liikaa muutakin puuhaa.