Sananen miimikosta

Kiertelin suosikkini läpi Blogilistalta, eikä silmiini osunut mainintaa ranskalaistaiteilija Marcel Marceaun (1923–2007) kuolemasta. Outo merkkihenkilö, tunnen hänen maineensa paljon paremmin kuin työnsä – niin räikeästi paremmin, että samaa voisi sanoa vain hyvin harvasta. Ehkä hänen erikoisalansa vaikutti siihen, että luuli silti tietävänsä millaisesta miehestä on kyse, kun vuosikymmeniä kuuli hänen olevan mimiikan ylivertainen ykkönen.

Suureen maineeseen perustui tietysti nurinkurisesti sekin, että Mel Brooks jo 70-luvulla antoi mykkäelokuvansa Pähkähullujen paratiisi (Silent Movie, USA, 1976) ainoan vuorosanan Marceaulle. Hieno pätkä löytyi myös juutuubista, tähän tuo otsikko olevinaan viittaa.

Marceau talks (1:50)

Amerikkalaisessa muistokirjoituksessa on liikuttava kertomus, kuinka hän tapasi lentokentällä vanhan Charles Chaplinin, jota imitoimalla hän aloitti uransa poikasena. Siinä kerrotaan myös Marceaun kuvanneen, mitä ominaisuuksia hänen alallaan vaaditaan: "Miimikon pitää olla kuvanveistäjä, maalaaja, kirjailija, runoilija ja muusikko."
Näköjään hän teki mimodraaman myös Gogolin Päällystakista. Esityksiä kertyi yli 15 000 pitkän uran aikana, vaikka Marceau pudotti 300 keikan vuositahdin 80-vuotiaana puoleen.

Varteenotettavia sitaattejakin oli kertynyt, ehkä ne jotenkin Marceauta kuvaavat.

Vaan sanokaapa missä vuoden 1984 kulttielokuvassa lausutaan viisaus "Mime is money!" ja kuka pikkuisen sivuroolin miimikon maskissa esittävä elokuvatähti sen lausuu?