Henkka ja muut vasurit

Etsiskelin paria blueskurkoa juutuubista ja harhauduin kierrokselle selvittämään vasenkätisten kitaristien erikoisuuksia.

Erityisesti alkoi kiinnostaa Jimi Hendrix, jolla on livenä tutuimmin työkaluna oikeakätinen Fender Stratocaster, käännettynä vasurin puolelle (kuten kuvassa, siis kaula oikean käden puolelle, "sooloaukko" yläpuolella ja machine head ylösalaisin) ja kielet vaihdettu normaalimalliin, että matalin kieli (E) on ylhäällä ja ohuin alhaalla.

Olen kuullut vuosien mittaan monenlaista legendaa siitä, onko Jimi soittanut myös rightilta, siis kaula vasemmalle, tai leftiltä kielet väärin päin (paksuin* E-kieli alimpana). Todistusaineisto juutuubilla vahvisti kuvaa, että vasurin puolelta on vetänyt aina (jo ennen Experienceä Isley Brothersin kanssa). Kaikilla kuuluisilla pätkillä, mistä vain selvää sai, olivat myös kielet standardimalliin paksuin ylimpänä, eivätkä ylösalaisessa järjestyksessä (vaikka siis kitara onkin yleensä käännetty eikä vasurimalli).

En sitten tiedä, perustuuko harha rightin vedoista pelkkiin käännettyihin kuviin. Peilikuvia on toki tullut vastaan, jotka perverssisti näyttävät siltä kuin Jimi olisi kääntänyt vasurin kirveen ylösalaisin, että kaula osoittaa vasemmalle. Tästä oli esimerkkinä jopa hetkeksi harhauttanut videokollaasi kappaleeseen All Along The Watchtower

Jossain humupätkillä Jimi tapaili satunnaisesti oikeakätisten kaverien kitaroita vasurilta, eli kielet ylösalaisin, kuten Rollareiden seurassa takahuoneessa (MSG, New York, 1969), mutta tuossakaan ei kuule mitä hän soittaa, vaan taustalla soi Brian Jonesin kanssa tehty levytys My Little One.

Yksi Experiencen jälkeinen (Billy Cox lie korvannut Noel Reddingin, vaikka Dick Cavett esittelee ryhmän Experiencenä) mainio tv-live löytyi, jossa aseena on Gibson SG, enkä saanut selvää onko kielet käännetty vai ei (mutta mikseivät ne olisi kuten yleensä):
Izabella

Vuodelta 1967 löytyi outo pätkä studiopelleilyistä Noel Reddingin ja Mitch Mitchellin kanssa, jossa näkyy poseerausta, kuinka Jimi vetäisi myös viulua vasurilta, kappaleina taisivat olla The Wind Cries Mary ja Burning of the Midnight Lamp.

* * * * *

Innoittajana tähän vasurien tutkimukseen olivat bluesäijät, jotka eivät piitanneet kieliä kääntää, kun olivat kerran oppineet soittamaan oikeakätistä kitaraa ylösalaisin. Kuten nämä kurkot:

Albert King: Born Under A Bad Sign (live Ruotsista 1980)
Vähäeleisen, funkyn tyylin suuri maestro Gibsonin lentävän veen eli Lucyn kimpussa. Näyte ei ole äänentoistollisesti parasta, mutta esitys on hyvä. "Born under a bad sign / I've been down since I began to crawl / If it wasn't for bad luck / I wouldn't have no luck at all"

Otis Rush: I Can't Quit You Baby (tv-live 1966)
Mylvii kuin puutteessa oleva sonni, mahtava ääni, vaikka soitto ei ole kireintä mitä herralta olen kuullut. Kappaleen omi sittemmin myös Led Zep.

Oma erikoislukunsa on surf-kitaran vanha sankari Dick Dale, joka oppi myös soittamisen ympäri käännetyllä rightin vehkeellä. Hän näyttää hommanneen jo varhaisessa vaiheessa vasenkätisen Stratocasterin, mutta on kääntänyt siihen kielet nurinpäin, eli paksuin* kieli on alimpana, kuten jo playback vuodelta 1963 kertoo:

Dick Dale & The Del Tones: Misirlou (elokuvasta A Real Swingin' Affair, 1963)

Jos playback ei kelpaa todisteeksi, tässä on vielä Dick Dalen livenäyte Misirlousta vuodelta 1996. Kappalehan rävähtää erittäin komeasti myös Tarantinon Pulp Fictionissa.

* * * * *

Seuraavaksi olisi kiintoisaa kuulla, mikä merkitys soittoon on sillä, että kielet ovat väärinpäin Rushin ja Albert Kingin tapauksissa. Tai sillä, että kielet on käännetty, kuten Jimin ja Dick Dalen tapauksissa, jolloin kuulemma Fenderin kaavailemat soundit muuttuvat, koska mikit ja virityskoneisto korostavat paikkaa vaihtaneita kieliä eri tavalla.

Kun en kitaransoiton tekniikasta mitään ymmärrä, en jaksa arvuutella yhtään, miten tuollaiset seikat vaikuttavat, mutta olen taas hitusen ylpeämpi meidän vasenkätisten puolesta, kun tutkailin näiden herrojen rykäisyjä.

Tasapainon vuoksi oheistan vielä yhden oikeakätisen suosikin esityksen, instrumentaalien ja riffien vanha kuningas soittaa.

Freddie King: San-Ho-Zay (näyttää olevan tv-live 60-luvulta)

Tuo oli itse asiassa se eka pätkä, mitä aloin haeskella. Omituisesti aina harhautuu pitkille harhapoluille, jos sattuu jotain hyvää löytämään.

Onkohan sellaisia Henkan jäljittelijöitä muuten näkynyt, että olisivat hankkineet vasuri-Straton, kääntäneet sen nurin ja vaihtaneet kielet toisin päin? Jospa sillä irtoaisi jotain olennaista, kun mikit, kampi, potikat ja virityskoneisto olisivat samalla tavoin väärin päin kuin Jimillä. Eikös Stevie Ray Vaughankin sentään suosinut rightin kirveitä, ettei näin orjallisesti hakenut peilikuvaa Jimpasta?


* EDIT: Kervå osoitti komman, joten täydensin, että "paksuin" E-kieli, jos normivireessä on E sekä ylimpänä että alimpana.