Sosiaalisessa mediassa syntyy toisinaan erikoisia mielleyhtymiä ja satunnaisia villityksiä. Yksi pitkään ja toistuvasti huvittaneista on 60-lukulainen korvamadon arkkityyppi, Herb Alpertin Tijuana Brassin kera esittämä klassikkokappale Tijuana Taxi.
Se on toiminut vuosia kaveripiirissä riivajaisena siten, että jos joku erehtyy aloittamaan hyräilyn, melodia voi kiertää eri suissa ja päiden sisällä päiväkausia. Musavisassa sillä on tuhottu monta yritystä tunnistaa näytteitä, kun kertsiä tavoitellessa joku on hyräillyt päälle tidi-tittit-tidi-tii. Olkoon tämä samalla varoituksena, että korvamatoja pelkäävien kannattaa vain omalla vastuulla kuunnella kappale linkistä, mutta video on niin riehakkaan hyvä, että se kannattaa katsoa vaikka äänettömänäkin.
Mainittakoon, että tuo video on saanut myyttisen suosion Statuskaapparien piirissä FB:ssä. Kyse on merirosvohenkisestä scimitarinheiluttajien joukosta, joka ryntäilee joskus täysin yllättäen valtaamaan kaveriensa viattomia statuksia ja täyttää kommenttiosion satunnaisilla huomioilla, puujaloilla, musiikkilinkeillä tai muulla mieleen moljahtavalla. Siinä on parinsadankin kommentin raja joskus paukkunut ja onnettoman statuksenlaatijan sposti täyttynyt. Väliaikamusiikkina toistui jossain vaiheessa mm. Tijuana Taxi. Olen itse päässyt hangaround-jäsenenä joskus mukaan kaappaamaan ja varmaan kaapatuksikin.
Aina ilahduttaa aloittaa uudestaan tuon videon katsominen: Tööt tööt!
Jälkihuomio: Mulla leikkaa Safarissa upotetusta kuvasta oikean reunan pois. Jos on sellaista pulmaa, kannattaa käyttää tätä suoraa linkkiä ja tietysti laittaa video täyttämään koko näyttö:
Lisää sunnuntaiklasarei tääl.
5 kommenttia:
APUVA! Herb Albert kuuluu samaan kastiin aivoissani kuin Burt Bacharach eli täysin sietämätöntä musiikkia.
Joskus lapsena yleisradio soitti tätä ihan liikaa. Varsinainen korvamato.
Video oli kyllä huisi. Jos olisin yrittänyt edes murto-osaa tuosta liikehdinnästä, olisin jo teholla.
Ymmärrän hyvin. En itsekään arvellut, että mulle voisi mitään sattua, kun viattomasti ensi kertaa silmäisin tuota pätkää – kunhan palautin mieleen, että miten se hissimusiikin perusteos menikään.
Bacharachin kohdalla olen jo aikaisemmin taipunut pitämään useista vanhoista lauluista, vaikka toiset taipuvat edelleen siirapin puolelle korvissani.
Täältäkin on hipsittävä huis helvettiin… Ehkä kipuamme dyyniin? Dee tarkistaa löytyykö retkirepusta guacamolea ja nachoja? Ei, illalliseksi pelkää paukkumaissia. Voih!
Mitäs, Timbut, eikö tijuana maistunut?
Toivottavasti ainakin paukkumaissi, joka on erityisen kiva sana.
t. Varapygmi
Miksei Lowrider?
Lähetä kommentti