2.2.2007

Unia Kaliforniasta

Jostain syystä nukkuessa kumpuaa törkeän huonoja sanaleikkejä mieleen. Heräillessä niitä pitää sitten setviä sellaisessa puolivalvetilassa, elleivät ne ehdi onnellisesti haihtua mielestä sitä ennen.

Tuo ei liity mitenkään siihen, että tänä yönä uneksin Kaliforniasta ja erityisesti sellaisesta hippiajan laulubändistä kuin The Mamas & The Papas, jonka hienoimmaksi hitiksi sattumalta jäi California Dreamin'. Tässä vähän dokumentaarista ainehistoa yhtyeen loppuvaiheista.

Heidän viimeinen levytyssessionsa San Franciscossa jäi surullisenkuuluisalla tavalla viimeiseksi, koska välipalaevääksi hankitut sämpylät olivat liian maukkaita. Mama Cass Elliott ei pystynyt pitämään näppejään erossa sämpylöistä, vaan haukkasi enemmän kuin pystyi nielemään.

Kaveri kertoi norjantuliaisina sellaisen surullisen mietelmän, että Mama Cass ja Karen Carpenter voisivat olla kumpikin elossa, jos olisivat jakaneet ruokansa.

Levytyksessä ongelmia ilmaantui jo alkuvaiheessa, kun bändin ystävä, näyttelijä Steve McQueen lupasi toimittaa puhallinsoittimet studioon. McQueen oli kaupungissa tekemässä takaa-ajoelokuvaa, mutta eihän Ford Mustangiin paljon soittimia mahtunut. Steve keksi tuupata instrumentit julkiseen kulkuneuvoon ja lähti itse edeltä Mustangilla vastaan, mutta haksahti linja-auton reitistä. Siinä joutui Bullitt pissiin, kun jäivät pillit bussiin.

Tuottajina toimivat pahamaineikkaat amerikansuomalaiset Pullin veljekset Heino ja Haitto. Heillä oli bändin miespuolisia jäseniä kismittänyt tapa ehdotella naisjäsenille taukoa kepeän vihjailevasti: "Haluatteko Pullia päiväkahvin kanssa?" tai "Pullia ette saa, ellette suostu nielemään kanssa."
Katalimman temppunsa he tekivät, kun lirauttivat Mama Cassin voiteluöljynä käyttämään brandypulloon, merkki taisi olla Golden Swallow.

Levytykset kuitenkin etenivät ja albumi oli melkein paketissa, kun kappaleet loppuivat. Täytepiisiksi keksittiin kansanrenkutus Froggie Went A-Courtin', joka suomeksi tunnetaan Saku Sammakkona. Moniäänisesti kurnuteltu esitys kuulostikin lupaavan kauniilta, mutta sitten Mama Cass halusi taas sämpylää. Tuottajaveljet harkitsivat vessakäyntiä, mutta löivätkin sen sijaan pillit pussiin, että McQueen voisi kuljettaa ne taas pois.

Pullin veljekset ihmettelivät eikö kaikki ollut jo paketissa, mutta pääjehu John Phillips oli jyrkästi sitä mieltä, että Mama Cassin ääntä kaivataan vielä kur... kruunaamaan taustoja, joten hän totesi tylysti:
– It ain't over 'til the fat lady croaks.

Itse asiassa tässä voi olla pientä historiallista epätarkkuutta, jos jutun linkit ovat oikeassa. Enkä viitsi edes mainita toisen naisjäsenen Michelle Phillipsin epätoivoista yritystä potkukäynnistää soolouraa. Hän nimittäin heijasti taustakuvina lavalle tuloksia gynekologisista testeistään ja käytti nimeä The Mama & the papas.

6 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Mää olisin kommentoinu tähän jotain, mutta valitettavasti selkäydin otti ja kuristi aivokurkiaisen luettuani tään. Sitä paitsi Veijo Bolgger ei antanut mulle.

Anonyymi kirjoitti...

Seli seli! Hämärän ja pahan tuolla puolen huonoudessa, mutta kun oli sellainen aamu. Poika mykisti tällä kertaa sinkauttelemalla englannin sanoja, joista osaa en olisi itse keksinut, sillä lailla puoliksi lukemalla, että sanat oli kuultu, mutta piti tavailla että ne palasivat mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Mähähää kävin täällä ensin ja olisin jättänyt täydellisen vastaanpan...sanomattoman kommentin joka olisi vielä ollut kaunis ja hoikka ja karvaton ja ruskettunutkin, mutta Veijolle ei kelvannut, stana. Pidetään kukin oma tunkkimme, jooko.

Anonyymi kirjoitti...

Peräti kismittävää! Jos tuohon oli sanomista, olisin ehlottomasti halunnut lukea sen. Piruko siihen Veijoon taas iski? Haamupäivityksiä, latausvirheitä, kommentin tyrmäyksiä… hittoako minä näistä tiedän. Taidan ottaa jalmaria vielä toisellekin jalalle, mutta sitten pitää jo jättää hommat huomiselle.

Jazmanaut kirjoitti...

Kerron tähän vitsin, kun en muuta voi:

Kauko Käyhkö meni kauppaan ja pyysi 200grammaa maksaa.

"Maksa on loppu, mutta käykö keuhko?" Virkkasi myyjä.

Varapygmi kirjoitti...

Joku paikallinen vitsinpilaaja (olikohan se Kessu?) tuonkin väänsi uuteen muotoon 70/80-luvulla. Siinä tanssiorkesterin johtaja Kauko Kupi meni rautakauppaan ja pyysi tuuman rautanauloja. Vetävä vastaus tuli puolen tunnin päästä:
"Ei löydy, mutta käykö nupi?"