Maalaiset Metropolissa eli pellet pääkaupungissa

Elämä on mennyt liian kiihkeäksi. En ehtinyt toipua etelän matkasta, kun piti jo lähteä vielä etelämmäs, suurkaupunkiin asti, koska Jethro Tull esiintyi Kulttuuritalolla.
Kätevintä oli lähteä bussilla, koska Pelle on kertonut EB:n olevan siististi cool, mutta pieniä puutteita oli tiedoissa. Turun toveri Pete lähti samaan aikaan eri suunnasta, ja eikä siinä mitään, pääsimme kukin busseihimme ja osasimme jäädä pois Kisahallin pysäkillä.
Katselimme, että siitä pääsemme sukkelasti myös yöllä yhden busseihimme. Pitkän keikan jälkeen ehdimme vielä Fellowsiin kaljalle ja juuri sopivaan aikaan pikalinjan pysäkille. Vitsailimme jotain olematonta, että lyödään vetoa kumman bussi tulee ensin. Ilahduimme, kun niitä EB-merkkisiä pari-kolme oli ryykäämässä Manskua pitkin kohti. Eivätkö ne sitten kääntyneet Oopperatalon kulmalta Helsinginkadulle, noin parikymmentä metriä ennen pysäkkiämme. Kiertävät penteleet sieltä lentoaseman kautta kaikki myöhäiset vuorot, olikohan se ysin jälkeen.
No, seuraaviin aikaa pari tuntia, eikä tietoa mitä reittiä NE menevät, joten tepastelimme kohti Kamppia. Paariin teki elävän mieli, mutta ei tahtonut sopivaa sellaistakaan löytyä, joka olisi auki kolmeen, pelkkiä narikkamaksullisia klubeja ja yökerhoja vainen. Kuten Petri Samuli Tiili taisi kirjassaan Buddha Blues sanoa (Kaura tietäisi tarkan muodon): "neonvalot eivät flirttailleet".
Jee, kotona heti aamukuudelta.

Mutta jos palaan valoisampiin asioihin, Jethro Tullin vanha maestro Ian Anderson (kts. kuvat) oli leikkuussa, elikkäs hyvässä iskussa niin huilun, kitaran kuin kitarisainsa puolesta. Heti eka piisi, Living in the Past -albumin 'Life Is a Long Song', soi upeasti ja laulu kuulosti pehmeän murealta.
Vanha rietas mies vaan oli äitynyt hankkimaan silmäniloksi bändiin viulisti Ann Marie Calhounin, joka soitti varmaan hyvin eikä mennyt kyykkyyn, muttei silti tuonut paljon henkeä vanhaan huippubändiin, vaan vei sitä pikemmin milloin bluegrassin, milloin pseudoklassisen, milloin kevytlevitejazzin suuntaan. Johonkin kelttiläisfolkhenkiseen kamaan viulunsa kyllä sopi hienosti.
Surkuhupaisinta taisi olla Mozartin kanssa piehtarointi kappaleella 'Moe's Art' (?). eivätkä 'Boureen' ja 'Aqualungin' uudet sovituksetkaan mitenkään riehaannuttaneet. Onneksi encorena rytkähtänyt 'Locomotive Breath' jätti taas etevän maun suuhun, kun junan hönkäys jyskytti vanhaa ystävää.
Anderson sutkautteli myös jatkuvalti kuivaan tyyliinsä, mutta jääkööt ne uusiokäytettynä tilannehuumorina lainaamatic. Kyä toisen kuvan flamingoasentokin irtosi vielä kohtalaisesti. Niin ja bändissä edelleen (taas) soittava kitaristi Martin Barre kuulosti komealta ja näytti ainakin Peten silmin Alan Barrowsilta (Christopher Guest, "A Mighty Wind"). Kuuluisia barre-otteita en tosin huomannut tarkkailla, eikä soittanut Jeffrey Hammond-Hammond Hammondia, vaikka Pete näistä molemmista ennen keikkaa hölisi.

Tekisi mieli lopuksi mainita, että sain tilaisuuden lainata Pelleä vielä tänään päivällä, kun kesäloma loppui ja ilmoittauduin kortistoon, mutta jääköön lainaamatic tämäkin lastenversio:
"Himmmmputti, ooolen työtön!"
Aiheesta Pelle on valistanut, että Vapaus on suuri vankila, mutta Suomen MAD on siihen lisännyt, että "Älyvapaus on älyttömän suuri vankila".
Tätä rataa yllekirjoittanut pian
"…on Tukholmassa ja myy ruumistaan
hän on varapygmi, mutta jo valmis kuolemaan
ja rikkaat liikemiehet ja pankinjohtajat,
joiden vaimo ja lapset kotona odottavat,
Osmolle hyvin varvista maksaa
ja niillä rahoilla pygmi heroiinia ostaa"

Kolibri ja isommat lintuset

Huvittaa panna tänne vielä muutama hajamerkintä viikonlopusta ja Tiikerien neljännen kvarttaalin kokouksesta noin blogivinkkelistä, vaikka pääpainohan siinä reisussa oli jossain ihan muualla.

Tapasin pitkästä aikaa Lauri Leijonan, jonka vaikutus kielelliseen kehitykseeni on mittaamaton. Tämä herra löysi lukioiässä suomen kielen pahasti aliarvostetun sijamuodon, potentiaalin imperfektin. Sitä on erittäin luonnikasta käyttää varsinkin ryyppyreisuista. Odotan yhä kaiholla, että Lauri saisi tehtyä suuren romaaninsa kokonaan tätä sijamuotoa käyttäen. Jos nimittäin urheilupelisijoittamiselta liikenee aikaa.
Pari esimerkkiä, kuinka se toimii käytännössä: "En muista varmaksi, mutta pannin vaimoasi viime yönä." "Hän juoni itsensä huonoon kuntoon." [en ole varma virallisesta muodosta, tämä voi sekoittua 'juonia'-verbin imperfektiin. Myös 'joini' on tainnut esiintyä, vaikka potentiaalin preesensin kanta on 'juonee'.] "Hän ottani kaksin käsin."
Silloin kun muistikuvat ovat huteralla pohjalla, potentiaalin imperfekti on verrattoman käytännöllinen. Olla-verbin taivutus herättäni aikoinaan kinaa, mutta siihenkin olli Laurilla virallinen tieto, muut lienivät väärässä.

Toinen tärkeä kielellinen panoksensa on leikkisaksan soveltaminen puhekieleen. Siinä on pari yksinkertaista perusprinsiippiä: sanat saavat olla oikeitakin saksan sanoja, mutta niihin sovelletaan raskaalla kädellä umlautia (die Umläute) ja vahvaa taivutusta.
"Ich spritze!" "Ich habe schon gesprutzt." En ole alan asiantuntija, pelkkä hang-around-jäsen, mit Deutsch charkutieren. Yksi elävimmistä muistoista on jäsen OP:n käynti muinoin mökin hyyskässä. Hän palasi nopeasti sormi pystyssä huikkaamaan: "Entschuldigen Sie, mein Scheisse."
Juu, ennen pitkää sarja johti pisteeseen: "Entschuldigen Sie, meine Entschuldigünge", mutta nämä taitavat toimia vain puhuttuina…

Huonojen vitsien kasaumaa purkaessa päällimmäisenä mielessä ovat munasaannokset. Jäsen Ips kertoi koripallopuolelta, että järjestötahoilta oli lipsahtanut sormien läpi sellainen joukkueen nimi kuin Levynhävittäjät. Sitten kun asia oli valjennut, hyväksyttyä nimeä oli myöhäistä vaatia muuttamaan. Kun luettelin Napapappojen nimiä, niihin tulivat vastineeksi sellaiset himokkaat lurjukset kuin kaimakset Pentti Hilkuri ja Pentti Hirvo.

Tanssiravintola Kolibrissa herroja huvitti pikkutunneilla Arina-blogista löytämäni Eino Vastarannan lause:
"Nörttejä, yksiä nollia, ei tanssittanut hakurobottikaan."

Saarikoski-vitsi esiintyi myös tiuhaan, mutta sitä ei ollut tarvis kertoa kokonaan, koska se olli jokaisen muistissa tiikerijäsen J-P:n sitä toisteltua kymmeniä kertoja jo 80-luvulla. Hänen parhaita punchlinejaan o(li)vat ainakin: "En tiedä, tulin juuri.", "Oletteko ollut täällä kauankin?", "On tässä alkoholillakin osuutta asiaan." ja tosielämän "Täytyyhän niiden tuulettua!".

Harmi, etteivät jäsenet Tomi ja Simo päässeet mukaan terveyssyistä, mutta kyllähän te tiedätte mikä se anti olisi ollut…

Tämä artikkeli on tynkä. Lisätty linkki Levynhävittäjiin.

Etelässä! Tiikerit ärjyvät Hämeenlinnassa

Hurjaa menoa, kävimme eilen Rinkelinmäellä ihailemassa ottelun HPK-HIFK, muistan myös miten se päättyi. Sitten parin paarin rohkaisulla legendaariseen Kolibriin!
Siellä esiintyi Anita Hirvonen. Kypsien naisten kaarti oli sellaista kuin Irwin jo lupaili. He olivat kypsiä ja silmä vilkkui. Minua haki tanssiin yksi nainen, joka tuli paikalle pikkujouluista. Tanssiminen oli toki hauskaa, varmasti hänenkin mielestään ratkiriemukasta, sillä hän lupasi kappaleen päätyttyä hakea seuraavaksi tanssiin pylvästä.
Hotellisänkyjen tyynyillä oli Marianne-karkit. Eräs meistä löysi myös sänkynsä alta aamulla topin, tiettävästi naisten sellaisen, joten yö on ollut saletisti vilkkaampi kuin hän itsekään muistaa.

Joonatan! Neljäs osa ja pitkä pätkä

Alkavat otsikot loppua, mutta kun sanon Joonatan, puhun lokista. Pitihän se enkkarimallin se-it-se-män-pol-vi-nen (sori väärää tavutusta, muuten ei tule seitsemää) pätkäsana viritellä sitä odotellessa, että uskaltaa ruveta tempomaan huikkaa kitusiin, kun Hämeenlinnaan pitäisi sonnustautua.
Jep jep, ne säännöt ovat minkään muuttumatta täällä. Vorwärts, sagte die Grossmutter in der Schnee:

1. Ei kovin valovoimainen tähti?
taso-uhka
luokka-pelko
vaihe-vaara

2. Paikka jossa saa tähteitä lätyn päällä?
rauno-dersu uzala-ne
reino-7 samuraita-me
rauli-punaparta-he

3. Syötävän hyvä kasvis, sulaa suussa?
heppikö-mittava
peniskö-kookas
pippelikö-suuri

4. Nopean toiminnan teonsana?
aids-jeesii
ranskantauti-jelppaa
virus-helpottaa

5. Tällä voipi laulun mukaan peittää maan?
hyökkääjän veriuuni
vastapuolen plasmagrilli
vihollisen elämännesteen-mikro

Jou, mama, sitten vielä se ennätyspitkä. Ei se tekniikka, mutta se koko. Pätkäsanojen John Holmes. Elikkäs enemmän kuriositeetti kuin mitään järkevää, mutta missä näissä järkeä olisi.

7. Pieni apulainen kiputiloihin?
metsästysväline-laji-halli-peruste-paisti-fosfori-tiber
puolustusväline-luonne-tila-aihe-leike-pitää-arno
taisteluväline-genre-lämpiö-vika-pihvi-perse-oglio

Aika ärjäisten on väännetty osa vinkeistä vinkeistä (sillä pienillä vinkeillä ei pärjää pierukisoissa, kuten M. Vasamaa taisi muinoin jo tietää). Siispä lisäpisteitä tulee jos ymmärtää perusteet niihin.
Jaahas, sitten alkaa valmistautuminen neljännen kvarttaalin kokoukseen! Saa nähdä ehtiikö vastauksia laittaa lainkaan, vaan ehkei niitä tarvita.

Meerin lehmä, ei merilehmä

Töitä piti tehdä, mutta tämä ongensiimaakin painokkaampi asia täytyy hoitaa ensin alta pois.
Nimittäin Poppi-Heikki pohdiskeli, puntaroi ja tuumaili vanhan iskevän sanonnan mahdollisuuksia munansaannoksena. Erehdyin itse sitä myös miettimään neljän eri bussin vaihtokierroksella, poikaa esikouluun muiluttaessani, ja luonnostelin kehyskertomusta. Täten:

Baijerin Meeri koki vaikean takaiskun, kun Muurikkinsa meni taittamaan koipensa. Eläinlääkäri piti hälyttämän kiireen vilkkaa apuun. Veteraaniveterinääri pyysi kuskin apuun ja huikkasi hälle (huom! punssilinja tulossa, siis se sama mitä Potero-Hessu alkujaan ihmetteli):
– Nasta lautaan ja lasta nautaan!

Sammelvuo! Kolmannet pätkät

Oho, nyt hyppäsi Tuomas Sammelvuo plokiin, vaikkei hän niin tavattoman pitkäkään ole. Kolme ihmistä on jo innostunut ratkomaan pätkäsanoja, joten tarttee laittaa kolmas satsi supattamaan, yksi jokahittelle. Se pohjustus ja ohjeet ovat edelleen tuolla ja kakkossatsi löytyy nopeasti, kun vierittää alaspäin ja etsii vasta plokattujen puolukoiden alta. Asiaan:

1. Kuinka paljon auki?
simo-tämän makuulla
sami-tuon pystyasennossa
sulo-nuo vatsallaan

2. Perinteinen perhelehti?
Traastuit-eukko
Uraa-muija
Da-ämmä

3. Armeijasta tuttu harjoitus?
tiukka-öitseminen-pilkintä
armoton-kopulaatio-tilttaus
raaka-yhdyntä-blackout

4. Merkittävä musta johtaja?
Mureena-vilja-rintintin
Hauki-jyvä-roi
Barracuda-jauho-pluto

5. Tärkeä väline rakentamisessa?
pano-hanhi
otto-metso
siirto-flamingo

Eivätköhän nuo pian ala maistua puulta, kun kysymykset huononevat vääjäämatic ja saattavat jopa ottaa erivapauksia välilyönneissä. Mutta vastaukset tulevat taas kommentteihin joskus.

Aamulla melkein ensimmäisenä oli mielessä, niiden ääneen lausumattomien asioiden jälkeen, muinainen enkkari, kun sain jaettua sanan seitsemään (7) pätkään. Ehkä kiusaan silläkin vielä tänään, jos jaksan muotoilla vinkit, koska sitä ei taida löytyä arkistoista.

Eskarin luiseva sälli

Poikani, lempinimeltään Rupsu-Rudolf, on ollut alkuviikolla öksötaudissa, mutta pääsi eilen yökylään ja tänään pre-schooliin. Se oli vähän jännää, kun läksyjä oli kertynyt ja lisäksi piti keksiä Show and tell -tuokioon esine aiheesta "Something I'm thankful for".
No, suosikkilelu juuri nyt on jättitikkarin tikkuna ollut luurankokäsi. Yön hautomisen jälkeen suunnitelma oli aamulla valmis: luurankokäsi esittelyyn, peruste kiitollisuuteen kuului näin:
"I'm thankful for the bones. Without bones you would go all [esitys koko kropan lötkähtämisestä] like macaroni."
Mitä siinä muuta voi kuin kannustaa, että hienosti keksitty. Hyvä etten boneria saanut.

Puolukoita! Eli lisää pätkäsanoja

Anteeksi, nimeni ei ole Valte Erkinjuntti, mutta tuo otsikko oli pakollinen, että voin sanoa marraskuun lopulla plokanneeni puolukoita.
Minua on vaikea taivutella mihinkään, mutta eräs salakäly vihjaisi sivulauseessa, että pätkäsanoja saa laittaa tänne lisää. Alustus, ohjeet ja se sivulause ovat täällä, joten asiaan.

1. Välivaihe ruoanlaitossa?
vaihtoehtona-riita
joko-tora
vai-epäsopu

2. Melua levittävä vehje?
julma-laatokka
armoton-saimaa
vaativa-pielavesi

3. Valtio kaukana jossakin?
Lakkasit-hengittämästä – Soma
Olet-kuollut – Hieno
Menetit-henkesi – Kaunis

4. Mukana ihmisten välisessä kosketuksessa?
eller-kuparisi
oder-tinasi
tai-messinkisi

5. Kiihottava näkymä?
kopulaatio-omedia
rakastelu-ragedia
hässimö-arssi

Sillä lailla, eiköhän se riitä vähäksi aikaa ja ylikin. Vastaukset ilmaantuvat taas kommentteihin.

Visamokia sekä NHL-kysymys

Pubivisat ovat mainiota viihdykettä, jos kysymyksissä ja omissa vastauksissa on tolkkua, ja nämä kaksi edes jotenkin kohtaavat. Mikseivät muutkin visailuhommat, kuten Trivial Pursuit, jonka höyläsimme armaalla 80-luvulla ravintola Proffassa Turussa niin puhki, että jossain vaiheessa piti pelata sitä väärin päin: toinen sanoi vastauksen, siihen piti löytää mieluiten kirjaintarkka kysymys.

Nolona kömmähdyksenä on jäänyt mieleen vierailu Tampereella ja piipahdus Tammerin baarissa, jossa pääsin Pursuit-peliin mukaan vakuuteltuani, että huhut vastausten ulkoa osaamisesta ovat liioiteltuja. No, tovia myöhemmin pinkistä luetaan mulle kysymys: "Missä 60-luvun brittiyhtyeessä vaikuttivat Daviesin veljekset Ray ja Dave?" Olisin tiennyt vastauksen unissanikin jo ennen koko peliin tutustumista, mutta pitihän siinä tuumailla ääneen: "Jaa että Daviesin jeljekset? Eiköhän se ollut the Kinks."
Siitä syntyi hälinää ja melki lynkkausmeininkiä, kun kysyjä totesi lapusta, että siellä tosiaan on painovirhe "jeljekset".

Luultavasti urani huonoin urheiluvastaus pubivisassa oli Boolissa, kun en oikein kuullut kysymystä, koska oli hälinää ja meillä oli korvien kanssa katkos YYA-sopimuksessa, sillä olin keskittynyt hoitelemaan suu/nielu-suhteitani. Jotain siinä kysymyksessä kiekosta mainittiin ja etsittiin kenen lempinimi on Pappa. Tälläsin paperiin tyyriisti Ari Huumonen, onhan hän kiekonheittäjistä komeimpia (jos pitää Kuutsa-mallin ohuenliimaisista päähaivenista) tai ainakin menestyneempiä.
No, lappuja tarkastaessaan tuomari Sile ratkeili holtittomasti ja sain kuulla haetun jääkiekkoilijan olevan Seppo Lindström. Tietenkin, tuttu tapaus Tepsistä 60/70-luvuilta.
Yllättävän paljon porukkaa virkistävät edelleen puheet kiekkoilija Ari "Pappa" Huumosesta, Hämeenlinnan suuresta pojasta.

No, aktuelliin peliin, sillä samainen Sile välitti minulle pari viikkoa sitten NHL-aiheisen kiekkokysymyksen:
Luettele sukunimikaimat suomalaisista NHL-pelaajista kautta aikojen – eli mikä sukunimi on ollut vähintään kahden eri suomalaispelaajan selässä NHL:ssä. (Ei tarvitse olla sukua, mutta saa olla.)
Tuoreimman kuulemani laskun mukaan näitä sukunimiä on 10 kpl, kun pari löytyi lisää tarkemmassa syynissä. Vastauksen tällään comments-osioon, jos tulee alustavia, kohtuukattavia vastauksia tai suora pyyntö.

Bonuskysymyksenä voisi mainita sellaisen, että ainakin kahdella suomalaisella NHL:ssä pelanneella on ulkomainen sukunimikaima, joka on varattu 2000-luvulla, mutta ei ole vielä pelannut NHL:ssä. Anybody, onko tietoa tai arvausta?

Pölyt pois sananpätkistä

Jutellessa ja lehtitelinettä penkoessa käteen osui vanhoja papereita, joille olin printannut näköjään tammikuussa 1994 nk. "pätkäsanoja". Ne olivat silloin harrastuksena pari vuotta.
Ideaan minut vihkivät Larssi ja Uolevi Nojonen, joista Larssi toimi välimiehenä, Uolevia en koskaan tavannut. He kokosivat muun muassa näitä pätkäsanoja sitten kirjasarjaansa Rikkiviisaan käsikirja.
Serkukset (? muistankohan oikein) olivat arvuuttaneet toisillaan kymmenittäin, jopa sadoittain tehtäviä, joissa haettiin sanojen (myös yhdys-) sisältä toisia sanoja ja haarukoitiin niitä vinkeillä tähän tapaan:
Kuka kirjailija?
Kiuasta-vihloi
Kaminaa-sattui
jolloin vastaus on vääjäämättä Hellaa-koski

Itse tein siitä semanttista rakennetta hyödyntävän viritelmän, koska etunimen kera vastauksen voi lukea lauseena. Vinkit menivät jotenkin näin:
Antti Kiuasta-hipaisi
Aapeli Kaminaan-tarttui
Alpo Uuniin-satutti

Askarrellessani johdatin teemaa hitusen uuteen suuntaan, päästäen seulasta läpi myös aikuisviihteellisempää materiaalia, jota ilmestyikin sitten Vappuneekerissä hienon kuvituksen kera (onko tallella, Kaura?). Tässä muutama esimerkki, vastaukset taidan tuupata kommentteihin kunhan jaksan.
Siis kysymys kertoo mitä haetaan ja kolme vinkkiä haarukoivat vastauksen eri osat, jotka yhteen liitettynä kattavat joka kirjaimen. Tavuviivat ovat vain lukemisen helpottamiseksi, niitä ei vastauksessa esiinny.

1. Eläin jolla on leveä takalisto?
grön-ekstaasi
rautavaara-spiidi
junkkarinen-koka

2. Ilmoittaa hallitsemisen määrää?
bussin-henkilökohtaisia
jeepille-kuuluvia
farmarin-hallussa

3. Muuan sieni?
turska-ginrommi
punakampela-marjapussi
toutain-paskahousu

4. Tunnetila johon ei kuulu riehakkuus?
perämoottorin-leviä
airon-yllästä
purjeen-rukaa

5. Henkilö joka ei malta nukkua?
oksettava-myöhäismittelö
hyi-iltaurheilu
kammo-pimeydenleikki

Nämä olivat vain lämmittelyä, koetin pistää tuohon tarpeeksi helppoja – lasten kamaa. Mutta jos joku haluaa lisää tällaisia, niitä on kyllä varastossa muutaman kymmentä.

Covereita ei jätetä

Tulee vieroitusoireita, koska en ole yli viikkoon katsellut Vapriikin Covers-näyttelyä. Siellä ehdoton suosikkini on Butthole Surfersin maineikas "Hairway to Steven", mutta monipuolisuus ja kaukaa kumpuavat muistot hyllyyn pakatuista vinyyleistä tekevät tunnelman. Muistaa, miltä tuntui tuijottaa isoja kansipahveja, tutkia kuvia sekä tavailla piisilistaa, säv/san/sov-tietoja ja mahdollisesti sanojakin. Ehkä se hienoin suomalainen rocklevy on niin itsestään selvä kuin Roadrunner, ehkä ei, mutta jytäkkä lataus on vanhojen suosikkilevyjen kansissakin.

Eläväisesti muistan 70/80-taitteesta, kuinka Madnessin debyytti näytti ja kuulosti niin hienolta, että kansi piti piirtää A3-paperillekin musiikin tahtiin:

"Hey you, don't watch that, watch this!
This is the heavy, heavy monster sound, the nuttiest sound around!
So if you're coming up the street,
and you're beginning to feel the heat,
Well, listen, buster,
you'd better start to move your feet,
to the rockingest rocksteady beat of… MADNESS."

Irvistelyä sanan äärellä

Silloin tällöin tupsahtaa esiin uudissana tai vanhan uusi käyttötapa, joka ärsyttää sitkeästi vaikka muista se on niin ihq, että suosio leviää kuin musta surma. Ajattelin listata pari esimerkkiä, jotka ehkä kertovat vähemmän näistä sanoista kuin omasta iästäni ja muutosvastarinnastani. (Voin vain kuvitella, kuinka paljon nuorempaa polvea oksettaisivat useat käyttämäni sanat, mutta niistä moni on sentään kertakäyttösanoja, jotka voi viskata heti käytön jälkeen mäkeen. Ai niin, sama voisi päteä näihinkin?)

1. eläköityä Ymmärrän jonkinlaisen tarpeen tälle sanalle, kun se suuri sukupolvi vetäytyy eläkkeelle ja kaipaa napakkaa sanaa, jolla toimia esmes lehtijutuissa. Silti tuo sana särkee yhä korvaa. Ehdotan kolminkertaista kannustushuutoa harmaantuvalle ikäluokalle: Eläköidy! Eläköidy! Eläköidy!

2. tähdittää Tarve on jälleen olemassa lehtikielessä, koska tärkeimmäksi jaettavaksi informaatioksi nousee kenen nimellä esimerkiksi leffaa myydään. Silti huomaan toivovani, että elokuvatoimittajat (jotka yhä harvemmin tuntuvat olevan kriitikoita – tai sitten kaikki ovat nykyään kriitikoita) tyytyisivät tähdittämään juttunsa, jotta näen helposti millaisille elokuville he antavat eniten ja vähiten pisteitä. Antaisivat tähtien näytellä tai vaikka vaan esiintyä omana itsenään.

3. kompata Tähän on törmännyt yhä useammin, usein sympaattisissa yhteyksissä, mutta sekään ei pelasta. Levyraadin Klaus Järvinen pilasi setämäisyydellään kenties saumat, että voisin niellä komppaamisen irvistelemättä muualla kuin pätevässä, sisäistyneessä rockmusiikin ruotimisessa. Vai tuleeko tässä joku sukupuolikuilu, kun erityisesti naiset tuntuvat kernaasti "komppaavan" toisiaan tai edellistä puhujaa?
Komppi on tärkeä, kuten käy ilmi Kollaa Kestään kappaleella Tätä oli elämäni: "Minä soitin kompin, toiset pojat säesti".

4. ihku Kaksipiippuinen miekka, koska lähtökohtana ahdistukseen on epäilys, voiko mies käyttää luonnikkaasti kantasanaa ihana. Itsellä harvoja poikkeustapauksia sanan käyttöön on se, jos sattuu ihastumaan ihmiseen tai asiaan, eikä suostu pöhköystilassa käyttämään arkisempaa adjektiivia, tai jos haluaa ironisoida, sarkasmoida (öh?) ja vaivihkaa ilkkuen käsitellä muiden ihastelua. Tässä mielessä ihq on ernomainen helpottava muoto, koska siihen on jo sisään rakennettu voimakas pilkkalatinki raavaan miehen käytössä.

5. olletikin Tämä on jo vanha juttu, isä siitä taisi ajoittain mainita 70-luvulta lähtien, mutta on huvittavaa, että sanaa näkee harvakseltaan ja melkein aina väärin käytettynä, olletikin lehdissä. Silloin kun se esiintyy, käyttäjä tuntuu luulevan merkitykseksi "oletettavasti" tai jotain vastaavaa. Terho Itkosen Kielioppaasta merkitys ja esimerkki: "varsinkin, etenkin: kesällä, olletikin heinäkuussa".
Tiedä häntä, ehkä vanha merkitys vain katoaa ja uutta saattaa joku ajoittain väläyttää jossain.

Saisikohan näistä muodostettua jonkinlaisen jättipotin, hmmmm… Elokuvaa tähdittävä eläköitynyt laulaja on ihku, olletikin myös häntä komppaava vastatähdittäjä.
Sortsi, ehkei sentään.

Julman herrasmiehen sanonnat

Hiljattain täällä mainittiin Napapappa Poppi-Hessu, joka on ikävä kyllä tätä nykyä virallisemmin Poppi-Heikki. (En tiedä oliko osasyyllisenä toinen Napapappa Setä Mäxi?) Hän toitotti joskus ajatustaan Korkeajännityksen tekstien elävöittämiseksi: korvaa kuplissa jokainen "natsi" sanalla herrasmies. Siis siihen malliin, että "Raaka herrasmies ei suvainnut hölmöjä", "Herrasmieskoirat saavat maistaa omaa lääkettään" tai "Likainen herrasmiesrotta!".
Se toi mieleeni jatkoajatuksen, kun jälleen tutkailin Mustanaamion legendaarisia Vanhoja viidakon sanontoja (VVS). Entäpä jos niissä korvaisi Mustanaamion sanalla natsi?
1. Natsi on kova koville.
2. Kun natsi kysyy, silloin vastataan.
3. Et koskaan löydä natsia, hän löytää sinut.
4. Natsilla on tuhat silmää ja tuhat korvaa.
5. Älä koskaan tähtää natsia aseella.
6. Herätä pimeässä ja nähdä natsin kasvot – mikä kaamea kohtalo konnalle.
7. Natsin ääni saa veren hyytymään.
8. Kun natsi liikkuu, sen rinnalla salamakin on hidas kuin etana.
9. Natsin katse jähmettää tiikerinkin.

Nämähän ovat liian luontevia! Niettä mikäs se Mustis on oikeasti miehiään? Jotta tulee kymmenen täyteen, pitää kokeilla vielä tätä:

10. Toisinaan natsi poistuu viidakosta ja liikkuu kaupunkien kaduilla kuin kuka tahansa meistä.

Eiköhän siinä tullut tämän yön korrektiusosasto ja kansainvälisen yhteisymmärryksen edistäminen hoidettua. Seuraava askel on tietenkin korvata edelleen taas natsit herrasmiehillä. Herrasmiehen ääni saa veren hyytymään… Zum Teufel!

"Horisonttiin häviäjät"

Munansaannostenkin vaikealla saralla kunnostautunut Napapappojen jäsen nro 187185 Poppi-Hessu äityi hiljattain tuunaamaan pappamopedinsa ohella yhdistyksen epävirallisia kotisivuja. Jumpru soikoon!
Kyllähän esimerkiksi kotisivuilta löytyvä kauppa on yhtä merkittävän virkeä tuulahdus kuin oletettavasti irtoaa Napapappojen perustajajäsen nro 1:n Pekka Kahvan moottoripolkupyörän istuimesta.
Laskin salamannopeasti päissäni, että NP R&D Centerin asiantuntijoiden mittausprojektissa uhraamaa olutta kulahti noin 27 kannua, jolla olisi täyttänyt lähes 14:n Tunturin tankit. Mutta montako korttelia olisi matka taittunut sen jälkeen?
Entä olisiko pakariin viritetty matkamakkaranpaistovimpain ehtinyt tuottaa oivaa haaleaa lopputulostaan?
Suosittelen klikkaamaan sanaa "Napapappojen", niin käynnistyy melkein yhtä vauhdikas retki kuin jos olisi itse Pappa-Tunturin sarvissa! (Muiden linkkien ei ole niin väliä, juu.)

Domingo Sangre Domingo

Kuten Richard Cheese & Lounge Against The Machine laulaa hienossa tijuanaversiossaan U2:n jollotuksesta Sunday Bloody Sunday.
Erehdyin vilkuilemaan blogilistalta, mitä juuri nyt sunnuntaina puoliltapäivin luetaan.
Tässä on hiukan valikoitu saldo eli kasautuma, järjestyksessä:
– Tilkkutäkin alla
– kädentaitoblogi
– Käsitöitä on saatava tehdä, muuten hymy hyytyy
– Näppituntuma Käsillä on niin kiva tehdä. Vaikka mitä. Katso itse.
– Teinitytön seksifantasiat Teinitytön tekee mieli, ja himo purkautuu fantasioihin.

Kuvittelenko vai voisiko esmes Leedsin yliopisto käyttää tätä tutkimuksissaan todisteena, että pyhäkrapuloissa on niin kutsutusti "sarvekas" olo?
Jätän nuo plokit linkittämättä, jos vaikka joku ei haluaisi saada tältä pohjalta vierailijoita. En tutkinut lähemmin niitä itsekään, jostain saattoi saada väärän kuvan tuon lyhyen tiivistelmän tai otsikon perusteella, mutta käsityöt kunniaan!

Extrapallo ja spesiaali

Jeaah, The Who on tehnyt (jaa kuka?) merkkiteoksen 'Pinball Wizard' teemalevyllään "Tommy" vuonna 1969. Rock-ooppera, heh heh. Hienoa kappaletta on jotenkin miedosti tärvellyt se, että mieleen pyrkii kuvajainen Elton Johnista flipperin ääressä, vaikka en ole koskaan edes kunnolla katsellut Ken Russellin elokuvaa Tommy.
Mutta tunnetteko kappaleen huikean suomennoksen, jonka teki ja jota on ainakin keikoilla esittänyt Moog Konttinen? Siinä on taidokkaasti kotoistettu teemaa, sillä tietenkin pajatsot olivat täällä tavallisempia kuin flipperit. Niin ja harva-aistinen (kuuromykkäsokea, vai mikä se Tommy oli?) on korvattu vähäraajaisella.
Tällä lailla se alkaa, nimellään hienosti Italian näyttämötaiteeseen viittaava Pajazzovelho, jos olen tulkannut oikein:

Ever since I was a young boy, I played the silver ball… eiku!

Ihan aina siitä asti kun opin pelaamaan
mä kuljin Matkahuollot täältä Kouvolaan
mut en koskaan hänenlaistaan ennen nähnyt oo
tää kädetön ja jalaton todella pelaa pajatsoo

Hän pysyy niin kuin patsas kiinni koneessaan
Vasen silmä tähtää suoraan keskustaan
Otsallansa hakee prikan asentoo
Tää kädetön ja jalaton todella pelaa pajatsoo

Neljä vuotta sitten, osa 2

Kauan sitten tulin tuupanneeksi tänne johdannon, taitaa siitä yli viikko olla, terapiakirjaan, jonka sitten jätin kirjoittamatta. Menköön nyt samaan rahaan ne muutamat rivit, jotka vielä nakuttelin. Valitsin näköjään rohkeasti minämuodossa kirjoittamisen ja preesensin, vaikka nyt tuo näyttäisi paremmalta, jos se alkaisi: "Hän oli tuntenut…"

2. luku

Olen tuntenut vuosien varrella useita viehättäviä naisia. Toisten kanssa on tullut hiukan riettailtuakin, vaikka pohjimmiltani lienen seksuaalisuusasteikolla melko passiivinen ja heikosti vastapuolta liekkeihin sytyttävä. Hetkellisiä poikkeamia onneksi osuu välillä kohdalle, sillä estojen karistessa eroosionomaisesti vuosien mittaan osaa paremmin tarttua hetkeen ja nauttiminen kehittyy täyteläisemmäksi. Pieni on suurta.
Jos suhteiden painoarvoa mitataan vuosissa, kolme on osoittautunut käytännössä ylittämättömäksi rajapyykiksi. Missä lienee vika, ehkä siinä etten osaa sitä edes viaksi ajatella.
Ystävät tuntuvat kestävän paremmin ajan nakerteleiksevaa hammasta, jota ei voi kääntää taakse päin. Toki mainitsemissani viehättävissä naisissa on sellaisia, joita en kai koskaan lakkaa ajattelemasta ystävinäni, jollei toisin vaadita.
Monet eri elämänvaiheissa läheisiksi tulleet ihmiset ovat myöhemmin etääntyneet eri paikkakunnille tai eri elämänpiireihin. Suurin palkinto heidän kanssaan vietetyistä tunneista on se, kuinka uudelleen kohdatessa jutustelu tuntuu luontevalta ja ystävyys entisellään säilyneeltä, vaikka olisi kulunut vuosia ilman näkö-, kuulo- tai muuta konkreettista aistihavaintoa.
Toisinaan on sattunut, että yhteys on tuntunut löytyvän jollain oudosti telepatiaa muistuttavalla tavalla, kun kaksi ihmistä on ajatellut toisiaan samaan aikaan ilman järkevää perustetta. Eihän raavas mies voi silti tällaiseen hömpötykseen uskoa.
Niin, ehkä risaisen elämäni merkittävin saavutus on juuri ystäväkaarti, joka hyväksyy ja arvostaa odottamatta muuta kuin että toinen on oma itsensä.
Ankeimpien vaiheideni aikana motokseni kehittyi: kannattaa olla oma itsensä, koska enempää ei voi olla.

Oman elämänsä nakkikioski

Kumpusi taas mieleen omia tyhmyyksiä, jotka olen nähnyt oikein painettuina. Listat on kivoja.

1. Outo kuva Nintendo-kirjassa muinoin esiteltiin perinteisiä hirviöitä, jotka piti nuijia pelissä kumoon. Siihen luiskahti jostain tajunnan tuolta puolen lause:
"Kyklooppi ei katso kieroon pientä käsirysyä."

2. Omavaltainen käännös Sarjakuvastripissä esiintyi lause: "Denial is not the river in Egypt, buddy." Ei tuntunut taipuvan suoraan, mutta minusta yhteyteen sopi tämäkin:
"Uho ei ole lentävä lautanen, kaiffa."

3. Aforismi Muistan hyvin tilanteen ehkä 15 vuotta sitten, kun muotoilin itseäni huvittaakseni lauseen, josta pari kaveriakin tykkäsi. Yllätyin kun Nyt-liitteen viralliset älyköt Tuomas Nevanlinna ja kukas se toinen olikaan käsittelivät sitä tänä vuonna. Ehkä olenkin aikoinaan varastanut tämän huomaamattani:
Koskaan ei ole liian myöhäistä olla jälkiviisas.

4. Näppärä latteus Erään kiekkolehden kausioppaaseen piti keksiä kanteen iskevä lause. Olin otettu, kun näin sen suurena ja kauniina painetussa lehdessä, enkä tiedä yhtään monestiko se oli aikaisemmin käytetty muualla:
Kiekko jäähän!

5. Takakansiteksti Ne ovat yleensä ihan eri sarjaa kuin kirjan sisältö. Yritin parhaani Beverly Hills 90210 -pokkarin takakannessa, ehkä aavistuksen kieli poskessa, tässä vain ote lopusta:
Jäähallin häikäisevän kirkkaista valoista siirrytään valtameren kylmiin, töykeisiin vesiin ja Peach Pitin karaokeiltoihin, mutta romanttiset tunteet heittelevät Walshin kaksosia ja heidän ystäviään, kun he huomaavat kipinöiden räiskyvän yllättävissä tilanteissa…

Vetosi niin tunteisiin tuo vimonen, että vetäydyn sänkyyn lukemaan sitä pokkaria.

Kukkia pöytään!

Ploki täyttää viikon!

Oikeastaan virallinen juhlapäivä oli jo lauantai, mutta pakottavista syistä seremoniat siirtyivät tähän kuulaaseen tiistai-iltaan.

Kiitokset Kauralle vinkistä, että tällä konstilla saa virhepostituksen valumaan alemmas näytöllä, jopati kokonaan näkymättömiin tuonne etelään. Saanen lainata saman tien Pollajukepoksiin kirjaamaasi hienoa laulunpätkää, joka sopisi luikahuttaa tässä kohdassa:
Sä kastroit neito kaunoinen
Isäsi majassa

Harlin ja munkit

Reuters - Hollywood
Maineikas action-ohjaaja, Oscar-kilvassa ja munkinsyömisen jälkeen toistaiseksi näppejään nuollut Lauri Harjola on päättänyt seurata Roman Abramovitshin jälkiä ja hankkia jalkapalloseuran. Hänen kiikariinsa osui Carl Gustav Mannerheimin ja pulunpaskan jälkeen Rennes Ranskan liigasta. Myös Harlinina tunnetun suomalaispatriootin kaavailema uusi nimi seuralle on Renne's.

Täältä tähän, kuten Alivaltiosihteerin salamareportteri tapaa sanoa.

Takaperins ollos nirepakat

Pari vuotta takaperin kyselin paareissa, tiedättekö mitä tarkoittaa triskaidekafobia, koska vanha toveri Kalle oli äänittänyt mulle sen nimisen loistolevyn. No, se on numeron 13 (ja perjantain 13. päivän) pelko, mutta hauskempi juttu oli, kun joku nokitti, että mitäs on aibofobia.
Se oli silloin uusi, mutta tietty vääjäämätön juttu: palindromien pelko.
En tiedä olenko sairastunut aibofobiaan kouluun mennessä, mutta noin kuusivuotiaana harrastimme sellaista, että istuimme Kalliossa rapussa ja kaverit sanoivat sanoja, jotka käänsin saman tien väärin päin.
Viimeistään opiskeluaikoina hylkäsin yrityksen luoda itse palindromeja, kun noppaa heitellessä niistä tuli puhe. Sain kyllä vastakaikua voimallisella yritykselläni penisinep, mutta siinä oli pari olennaista vikaa, koska se ei tarkoittane mitään etuperin tai takaperin.
Sittemmin olen törmännyt pari kertaa eläviin tilanteisiin, ei vain Alivaltiosihteerin tuotantoon (missä Retki - dikter viehättää kovasti nimenä), joissa palindromit ovat päässeet yllättämään, seuraavasti:
– Muuan Kaisu esitteli jyhkeän suosikkipalindrominsa: Tosi isot tissit, siis tissit tosi isot.
– Eräskin tietovisa-Antti taas kysyi, mikä oli maailman ensimmäinen palindromi. Kuulemma: Madam, I'm Adam. Se paljasti samalla mitä kieltä paratiisissa puhuttiin.
Noihin aikoihin keksin myös ainoan palindromintynkäni, jonka muistan: Nalle vai Viivi? Viivi Avellan. (Senkin sitten tiivisti Marko, jonka korvaan Nalle vai Viivi Avellan? oli paree.)
Periaatteessa päässäni elää vastarinta palindromeja ja varsinkin munasaannoksia kohtaan, koska muoto tuntuu ohittavan kirkkaasti sisällön, mutta jos niistä koululaishuumoria tai vielä parempaa irtoaa, niin kyllähän se viihdyttää.
Kuulemma yksi hoitokeino aibofobiaan on astua peilin läpi, mutta tuloksista ei ole takeita. Lewis Carrollin Liisa Peilimaassa vihjaa siihen, että seuraukset voivat olla turhan järeät.
Oli ilo.

Minä tärpätän, hän tärpätti

Taas yksi nopea lista, Huovista lainaten pieni etyylialkoholisarja.

1. PARAS KÄNNIKIRJA Tehokkaimmin munsta juopuneisuutta on kuvannut ja sitä juonen kuljetukseen käyttänyt Jonathan Latimer: Red Gardenias. Dekkarit ovat jo aika hönössä, kun he päättävät alkaa teeskennellä humalaista, jotta saavat ihmiset puhumaan sivu suunsa. Sitten he nappaavat lisää…

2. PARAS KÄNNIELOKUVA Onko sellaista? Yleensä hönöpetteriä ei osaa kukaan esittää kuin hektisen hetkisen vaivaannuttamatta. Esko Nikkari on kyllä luonnonlahjakkuus, Parikan Pohjanmaa on mulla lähellä kärkeä. Leaving Las Vegasia en ole nähnyt. Eikä Barfly kanna, mutta se on kiva lausua 'baaf-li'.

3. PARAS KÄNNIKIPALE Edellisestä kohdasta tulee mieleen yksi ee-normaali, joka EI ole kärjessä, ja siitä toinen harmaa traktori, joka on pohjalla, mutta niitä ei uskalla mainita ääneen. Ehkä George Thorogoodin I Drink Alone on edelleen ykkönen, vaikka kilpailijoita on viljalti. Paras tuubassa levytetty on Screaming Jay Hawkinsin I Put a Spell On You. Mahtaako Rolling Stones käyttää vanhassa puoli-instrumentaalissa Stoned muutakin kuin tärpättiä?

Linkit myöhemmin, tarttee lähteä suihkun kautta töihin.

Jere "Torakka" Lehtinen?

Pitkäaikainen suosikkikiekkoilijani on Jere Lehtinen. Tiesin, että häntä pidetään ylittämättömänä joukkuepelaajana NHL:ssä, mutta kausi toisensa jälkeen äijästä kirjoitetaan yhä ylistävämpiä juttuja, joiden kirjoittajat tuntuvat yrittävän ohittaa edelliset, maksoi mitä maksoi.
Tällä kertaa Larry Wiggen jutussa kehujina ovat Mike Modanon lisäksi ainakin valmentaja Dave Tippett ja ex- ketjukaveri Bill Guerin, sekä taustoja muistelevat Teemu Selänne ja Saku Koivu.
Jos Jeren lempinimi on Torakka, niin vielä hienompi lemppari olisi tarjolla Ilveksen Perttu Lindgrenille, nimittäin Ylermi.
Mikä voisi kiekkopiireissä kuulostaa komeammalta kuin Perttu "Ylermi" Lindgren? Ellei sitten suoraan "Kreivi"…

While my Terry gently Jacks

Kävi niin, että taivaalta tuli outo säde ja nielaisi tämän. Syylliseksi epäillään pollajukeboxia. Hyvää matkaa, kerro onko siellä älyllistä elämää!

Outoja riimejä

Taitava sanoittaja selviää murhastakin ja kuulostaa vain komialta. Ovatko ne riimit sitten hyviä vai huonoja. Luulisin että loistavia?

1. Squeeze: Up The Junction
I never thought it would happen
Between me and the girl from Clapham

2. Kinks: A Well Respected Man
and he goes to a regatta
while he's trying to get at her

3. Kinks: Alcohol
Oh, demon alcohol!
Sad memories I can't recall

Tuo 3. on mun ehdokkaani parhaaksi viinariimiksi.

Eihän ne natsaa täysin edes rytmin puolesta, mutta silti vaan soi?

Tai päinvastoin huolella rimmaava, Nightingalesin aika tuore:
Everything is so gentle
except for the dental
care in this sentimental
hospital
(Tästäkin taitaa puuttua vielä yksi riimi?)

Asia erikseen ovat äänteellistä uskollisuutta (high fidelity) tavoittelevat suomennokset, joista tulee heti mieleen Ne Luumäet ja Pojat esmerts kappaleissa "Siinä on Punk-Kari" (Sheena is a punk rocker) "Siipi lonksuu niin" (She Belongs To Me) ja "Sam pani kai jotain juomaani" (en jaksa kirjoittaa alkuperäistä tähän, koska se on niin pitkä nimeltään). Silti Mauri Konttinen sykähdyttääpi eniten Doorsin "Touch Men" käännöksellään:
Come on, come on, come on, come on
Oh, touch me, baby
Can't you see that I am not afraid

on väistämatic suomeksi:
Kamaa, kamaa, kamaa, kamaa
Otat sie, beibi
Känttysii tät aiemmiten teit

Tekisi mieli mainita vielä jotain Pellen pettämättömästä puolisoinnusta, mutta se on ihan oma matopurkkinsa. "Sinulla oli otsaa ja tukkaa / ja pääsylippu Woodstockiin / anelit armonlahjoja … mites se meneekään … vaakuit kuin varis yöllä … kulttuurisi harvenee päässäsi".

Rokuista kertovia kipaleita

Maailmassa on tehty paljon kappaleita suurista hahmoista. Mutta mulle tulee mieleen vain kaksi todellista merkkiteosta, täydennykset ovat toki tervetulleita.

1. Creedence Clearwater Revival: Pat Boone Rising.
Don't go round tonight
cause it's bound to take your life
There's a Pat Boone on the rise.

2. Kaali Simon: You're John Wayne
You're John Wayne
You probably think this song is about you
You're John Wayne!

Pientä klappia tässä on sikäli, että ainakaan herra Boone ei ole roku. Hän on vain ihmissutta pahempi monsteri, jota pitää peljätä. Sitä paiten, Kaali Simon on käsitelty paljon paremmin pollajukeboksissa.

Niitä puolihyviä!

Jep jep, uhosin tällääväni tänne myös omasta mielestäni puolihyviä juttuja, joten nyt vuorokauden vaihtuessa on hyvä käydä sanoista tekoihin.

Pari puolihyvää ite hokattua
1. SMS-VITSI Nuorista jalkapalloilijoista kun puhutaan, niin Arsenalilla on suurlupaus. Persiestä voi odottaa jotain suurta, vaikkei ehkä aivan Kakán veroista.
2. MUNASAANNOS Näitä en ole jaksanut juuri keksiä, mutta välillä niitä vaan huomaa. Suursuosikki oli Jääkiekkolehdessä, kun sisällysluettelossa viitattiin juttuun Vladimir Machuldasta, joka kuvassa istui kotopuutarhassaan ruohonleikkurin seljässä. Tekstissä kerrottiin jotenkin näin:
"JKL kävi tarkastamassa Vallun pihan".
3. AFORISMI Tästä olen tykännyt, ehkä ainoana maailmassa:
Ei ihminen kauas puusta putoa.
4. KÄÄNNÖS Takavuosina MADia kääntäessä syntyi parikin otsikkoa, jotka tuntuivat vääjäämättömiltä. Larry Flynt -elokuvan Larry Fylth -parodiaan tupsahti kahden kirjaimen paikkaa vaihtamalla:
Larry Fylth – munilla on oikeus.
5. OTSIKKO Jatkan MAD-linjalla. Siinä reposteltiin tv-sarjaa Oikeus ja kohtuus, jota joutui miettimään ennen kuin syntyi:
Tunge se
OIKEUS KOHTUUS

No juu, ehkä parempiakin voisi löytää, mutta ajattelin uutena bloggaajana aloittaa varovasti, ettei rima nouse liian korkealle (pulska mahdollisuus). Suurin osa hyvistä jutuista on kuitenkin tilannesidonnaisia ja unohtunut autuaasti, enkä saakeli vie rupea selaamaan vanhoja töitäni löytääkseni niistä parempia. Ainakaan juuri nyt. Olisiko seuraava sarja sitten jo englanniksi, koska sen kanssa on hauska venkuilla maileissa?
Tietysti pitäisi koota pahimpia omia kömmähdyksiä sekä ehkä ennen kaikkea kavereiden leimauksia, mutta tohtiiko niitä nimettöminä kerätä tänne? Ai niin, olen tainnut niin jo tehdäkin.

Jaaha, eräskin Kaura oli puhelimen toisessa päässä (tuolla ulkona on elämää ja elämä on tuolla ulkona), kun tulimme niputtaneeksi kolme synkeää tunnetta, jotka eivät toimi yleensä rakentavasti. Siis tässäpä mun ei top vaan Down 3 tunteista, joita ilman pärjää paremmin:
1. Kateus Luetelkaa kertoja, jolloin siitä on koitunut jotain hyvää?
2. Mustasukkaisuus Eikä se mitään rakkautta todista, omistushalua varmaan välillä.
3. Itsesääli Kaura kyllä sanoi, että siellä on mukava piipahtaa, mutta ei kannata jäädä asumaan. Yhtä hyödyllistä varmaan kuin itserakkaus, molemmat ymmärretään jotenkin tahdottomana egon sisäisenä rypemisenä. Kunnes superego tulee ja pelastaa suosta?

Tartteehan sitä rypeä välillä, mutta noin neljä vuotta sitten takerruin pariin itselleni muotoilemaani jukettiin:
- Elämä ei ole kilpailua
- Kannattaa olla oma itsensä, koska enempää ei voi olla

Näitä ihmetellessä aika kului ja huomasin jossain vaiheessa, ettei kaivannut enää yllä olevaa kolmikkoa niin tiheään. Usein ilahtuu jopa positiivisista tunteista, joista päällimmäisenä tulee mieleen adjektiivi pyyteetön.

Näitä ei pelasta edes nostalgia

Olen kolmen vuosikymmenen aikana kuullut varmaan satoja muusikkovitsejä, mutta päätä niistä on jäänyt jäytämään vain muutama, jotka ovat niin köpelöitä, että herättävät edelleen itkunsekaista naurua. Siispä ne täytyy liittää tänne, näitä ei pysty edes nostalgia kultaamaan! Useimmat on kuultu tovereilta heidän heikkoina hetkinään, vain yhden tunnustan teini-iässä itse keksineeni ja toiseen jatkon sorvanneeni. Sanamuodot ovat saletisti muuttuneet kymmenien kertauksien myötä.

1. Blues/jazz-bändi oli kiertänyt Eurooppaa ja päässyt Brysseliin asti, kun munnarinsoittajan huuliherpes äityi niin pahaksi, ettei hän pystynyt soittamaan. No, johtohahmo kyselemään keikkajärjestäjältä, löytyisikö millään paikallista korvaajaa. Hän saikin nimen ja puhelinnumeron, josta tiedusteli kohteliaasti:
– Tuuts Thielemans bändiin?

2. Poplaulaja Terry Jacks oli lähtenyt jazzmuusikko Stan Getzin, taiteilija Tom Waitsin ja kriitikko Lester Bangsin kanssa hummaamaan New Yorkissa. He eksyivät kaupalliseen naikkostaloon, mistä kertoo kuuluisa lause:
– Lester Bangs and Stan Getz, while Terry Jacks and Tom Waits.

3. Jos et tiedä kuka on Ornette Coleman, sinun täytyy cornette oleman.

4. Jim Morrison oli Belfastissa hypännyt veljensä Van Morrisonin kyytiin pakettiautoon, mutta tarinaa edesauttaakseen he joutuivat iltasella kolariin. Kumpikin sai haavoja, joihin ei tuntunut pelkkä laastari riittävän, joten he lähtivät etsimään lääkäriä.
Veljekset ehtivät viime tingassa vastaanotolle, mutta kuulivat että vain toinen ehditään hoitaa ennen sulkemista. Mikä auttoi, piti vetää pitkää tikkua, kumpi pääsee lekurille paikattavaksi. Jim veti lyhyen korren ja kirosi:
– Van vei tikit.

5. Hippimuusikko oli käynyt valaistumassa Intiassa, mutta joutui paluumatkalle lähtiessään tullissa läpikotaiseen syyniin, kumihanskaosastoa myöten. Epäonnisella viidakkonortin tupruttelijalla oli rupia persiissä, joten hän sai tuomion rahan salakuljettamisesta. Vielä kaltereiden takana hän löysi kuitenkin hopeareunuksen pilvessään:
– Eipä voi syyttää ainakaan rahan pesemisestä!

Unohtumattomia lainauksia, joita en muista kunnolla

Kirjoissa tulee vastaan juttuja, joista ei pääse koskaan yli, mutta ei niitä näköjään silti muista ihan auringontarkasti. Tai ainakaan siitä ei voi olla varma, jos ei niitä kirjoja ole käsillä. Muutama esimerkki huippusuorituksista, jotka viihdyttävät mua silloin, kun ei huvita hakea uusia virikkeitä – eli aika hiivatin usein.


1. Mauri Sariola Yksi yhdyssana riittää: "hiuskampaus". Mies, joka pystyy jankkaamaan jo yhden sanan mitassa, on alansa mestari. Muitakin huikeita vaihtoehtoja on… enkä malta olla mainitsematta tätä: "palava kynttilänliekki".

2. Kinky Friedman Nokkeluutensa ohella filosofi: "Cats are like experienced lovers. You don't call a cat, they come when they will."

3. Juhani Peltonen Isääni sykähdyttänyt luova sanamuoto vakavassa asiassa, mikähän loppupään teos olikaan kyseessä: "Minua on viime aikoina masennellut…"

4. Veikko Huovinen Pakollinen tapaus, loistojuttuja on vaan liian älyttömän paljon. Itäeurooppalainen marssikulkue ainakin lauloi jotenkin näin:
"Ninaa vaivasi nepotismi, Veralla huolena hirsutismi / bottom löttöm, bottom löttöm / heraldiikasta voimaa saan"
Joe-sedässä puolestaan Stalin lauleskeli leikkisästi Hrustsheville (?), joka kömpelöi soutuhommissa Laatokalla verkkoja nostaessa: "Mä ensin sut likvidoin, sen jälkeen sut rehabilitoin."

5. Ian Fleming Kingsley Amisin lämmöllä tutkimana kirjassa Raportti James Bondista: "Kielioppi on toinen katoava taito, jonka (Fleming) hallitsee, joskin hän saa aikaan yhden vuosisadan huomattavimmista sukuinkongruensseista, kun Bond tutkii aikomuksiaan Vesperin suhteen: 'Naisena hän halusi päästä vuoteeseen hänen kanssaan, mutta vasta sitten kun tehtävä oli suoritettu.' Sama huolimattomuus saa hänet kirjoittamaan esimerkiksi, että hiihtäjän polvet ovat hänen Akhilleen kantapäänsä.
Nämä pikkuluiskahdukset ovat vähemmän masentavia kuin ne äkilliset poikkeamat novellettimaisuuteen, joita esiintyy aina muutaman luvun päässä toisistaan.
"Junat muilla raiteilla olivat vailla veturia ja hylättyjä – odottaen huomista. Vain raide n:o 3 ja sen laituri sykkivät lähdön traagista runoutta." (James Bond Istanbulissa, 21. luku.)

Korjaukset erittäin tervetulleita, sillä nroa 5 lukuun ottamatta nämä ovat ulkomuistista.

Neljä vuotta sitten

Oli tekemisen puutetta ja turhautunut olo. Mitäs siinä muuta voi tehdä kuin kirjan itseterapiaksi. Jäihän se hiukan kesken, ehkä neljä tuntia nakuttelin, mutta reppava eka luku syntyi. Mieli teki korjailla sitä nyt, kun en silloin kummemmin sitä hionut, mutta tyydyin kahden typon oikaisuun. Muistelen, että ajattelin tuolloin heittäväni tämän pois turhana johdantona, jos kirjoittaminen alkaisi maistua. Ei alkanut, toista lukua syntyi vajaan sivun verran. Siis turhake lähes alkuperäisessä muodossaan:

TOINEN JOULUKUUTA – avain omanapaiseen elämään

1. luku

Jotain ihmisen täytyy tehdä, jotta kehtaa olemassaoloaan nimittää elämiseksi. Esimerkiksi lapsen alulle paneminen, eikä painon tarvitse olla poikamaisesti hihitellen viimeisellä sanalla, voi olla sellaista, samoin tuon rääpäleen kasvattaminen niin fyysisessä kuin henkisluontoisessakin mielessä, jos luoja ja toimeen vaadittu toinen osapuoli vain sen suovat.
Toisaalta vanha miehinen perinne vaatii, jos ei aivan riistan metsästystä, ainakin sen sivistyneempinä pidettyjä sovelluksia, kuten rahan metsästystä. Sitähän voi metsästää vaikka työtä tekemällä, sossussa mankumalla, perintöä odotellen (sillä sen jouduttaminen tulkitaan epähienoksi), lainaamalla, liike-elämässä ketkutellen (vaikka ehkä sekin käy työstä) tai syventymällä runsaaseen lain tuomitsemien tapojen kirjoon. Lista ei ole tietenkään missään järjestyksessä metsästystapojen paremmuuden mukaan.
Niinpä on pakko raapia päätään, eikä se tunnu merkittävältä tekemiseltä, kun toteaa olevansa työtön, yksinäinen, keski-ikäinen mies, jonka satunnaisilla erityistaidoilla ei ole suurempaa kysyntää, eikä taannoisilla hurman hetkillä matkaan saatettu poika pääse kovin usein äitinsä huostasta isäänsä piristämään.
Vaihtoehtoja tulee kyllä montakin mieleen. Töiden hakeminen olisi yksi varteenotettava sellainen. Ahdistunutta houkuttelee myös Martin Cruz Smithiä ja Pahkasikaa mukaellen korkin poisto, mutta se ei liene kauaskantoinen ratkaisu, vaan pikemminkin vain tilapäinen tapa rajoittaa muita vaihtoehtoja. Terapeuttinen puuhastelu, enkä tarkoita välttämättä amatöörimäistä sellaista Koopee Kyrön malliin, tuo vaihtelua ja parhaimmillaan puhtiakin elämään.
Television katselu tuntuu pelkästään korostavan olemisen kurjuutta. Onkohan se tarkoitettu vain ylivireen purkamiseen, että mieli tyhjenee ja illalla saa paremmin unen? Kirjojen tai sarjakuvien lukeminen maistuu aikansa, mutta päätoimeksi sekään ei kelpaa. Ruoan laittaminen on jo sinänsä virkistävä askare, jossa on bonuksena kenties maistuvakin lopputulos.
Uusien ystävien etsiminen on jostain syystä keskiäkäiselle (sana lainattu Bisquitilta, muistaakseni) miehelle vaikea, jopa kelvoton ajatus. Ellei sitten harrasteen kautta tuurilla löydä sellaisia. Eikä sillä, vanhoissa ei ole mitään vikaa, pikemmin päinvastoin. (Tarkoittaahan tuo kirjaimellisesti, että vika löytyy, jos nietzscheen tulee, vanhojen ystävien yhteisestä nimittäjästä eli lyhyesti sanottuna tämän kirjoittajasta?)
Jos muut vaihtoehdot koeteltuaan haluaa keksiä jotain omatoimista tekemistä, kaikkein hienoimmalta tuntuisi yhdistellä asioita. Pyrkiä työllistämään itsensä virkistävällä askareella, joka tuo uusia ystäviä ja palkitsee maukkaalla lopputuloksella, minkä voi varmaan toteuttaa vielä korkin poistettuaan. Tähän voisi pyrkiä vaikkapa ryhtymällä taiteilijaksi, maalata Palmu suohon tai surrealistisesti palmu suohon, tai muusikoksi, joka hullun neron tavoin nauhoittelee hengenluomuksiaan kotistudiossaan, tai kuten itse juuri tunti sitten päätin, ruveta väkertämään kirjaa.
Tässä vaiheessa pahoittelen vilpittömästi, että valitsin tämän vaihtoehdon, mutta kiittäkää ylempiä voimia, ettette ole joutuneet katselemaan taulujani tai kuulemaan tekemääni musiikkia.
Puolustukseksi on vielä kerrottava, mistä näin kunnianhimoinen projekti kiihtyi mieleeni. Olennainen tekijä oli krapula tietokilpailujen jälkeen, mutta lopullinen kimmoke tuli sängyssä maatessa, sossuaikaa odotellessa, kun lueskelin Ian Flemingin elämäkertaa.
Oli jo sinänsä kiehtovaa seurailla, miten monella alalla itselleen (ja äidilleen) pettymyksen tuottanut mies viimein äityy kirjoittamaan ja jyskyttää kahdessa kuukaudessa teoksen, josta melko suurimittaisten korjausten jälkeen muotoutuu ensimmäinen James Bond -romaani Casino Royale. Merkittävän vauhdikas luomus, täynnä omaleimaista jännitettä.
Elämäkerta paljastaa myös millaisista omiin kokemuksiin kytkeytyneistä fantasioista kirjan ainekset ovat kummunneet ja kuinka paljon yhteistä James Bondilla on luojansa kanssa elämäntavoissa, vaatetuksessa yms.
Suurempi yllyke alkaa kirjoittaa oli kuitenkin käännöksen vaivaannuttavat kieliopilliset seikat, kuten relatiivipronominien mikä ja joka horjuva käyttö sekä kohtuuttomasti englantia mukailevat lauserakenteet. Kun asiaan oli kerran kiinnittänyt huomiota, se teki lukemisen yhä tukalammaksi, kunnes olikin jo pakko nousta ja mennä itse näppäimistön ääreen. Vielä kerran valittelut, syyttäkää tuota kääntäjää.
Seuraava vaihe oli luonnostella jonkinlaista tellinkiä, mihin ajatuksiaan ripustelisi. Päätin hahmotella ranskalaisin viiruin henkilökaartin ja juonenkulun, vähän kuin joissakin vanhoissa dekkareissa listataan alkusivulla kartanossa paikalla ollut väki, jota voidaan murhasta epäillä.
Olennaista olisi esimerkiksi kenet valitsee päärooliin ja käyttääkö minämuotoa läpi teoksen. Koska aiheesta oli neuvoteltu taannoin viiniä siemaillen poikani kummisedän kanssa, olin siinä uskossa, että jos mitään merkittävää aikoo saada paperille, esikoisteos kääntyy väistämättä avainromaanin suuntaan. Sitä voi tietysti peitellä vaihtelevalla tarmolla ja menestyksellä, mutta useimmat meistä kerta kaikkiaan joutuvat ammentamaan tärkeät aiheet omasta itsestään.
Vaatii kokemusta ja lujaa tahtoa hylätä sisällään hellimänsä merkkitapahtumat ja kaikenlaiset suosikkisutjaukset, mutta helpommalta keinolta tuntuu vain julmasti viskata ne paperille, jos ne vaikka alkaisivat elää omaa elämäänsä. Kill your darlings, sanotaan lehtialalla, mutta voihan ne kullannuput päästää vapauteenkin.
Heikosti tässä kävi, en jaksanut raapustella mitään ranskalaisia viiruja, vaan aloin suoraan nakutella. Avainhahmoa punnitessani mieleen juontui trillerikirjallisuuden merkkitapaus Top-Kapi, jossa Eric Ambler luo hämmästyttävän vastenmielisen, rotanoloisen miehen ja tekee hänestä vielä päähenkilön.
Arthur Simpson on lihava, ruma, köyhä, pelkurimainen, älynlahjoiltaan keskinkertainen ja moraaliltaan arveluttava keski-ikäinen mies, jota halveksivat niin poliisit kuin rikollisetkin. On upea suoritus luoda trilleriklassikko tällaisen päähenkilön ympärille. Ihmetyttää, että kukaan Hollywoodissa on suostunut edes harkitsemaan teokseen tarttumista, saati sitten tekemään siitä elokuvaa.
Tämä hahmo tietä valaisevana soihtuna päätin olla kaartelematta sen kauemmaksi metsän puolelle. Valitsin pääroolin esittäjäksi parhaiten tuntemani miehen, jonka tiesin myös suostuvan tähän kuritukseen.
Näin paperia symboloivalle tietokonenäytölle piirtyy Tuomas, arkinen löntystelijä, jonka harrastuksiin kuuluvat esimerkiksi baarissa istuminen, kirjojen lueskelu, biljardi, joskus bridgekin, paskanjauhaminen, kaljan tissuttelu, sanoilla pelleily ja baarissa istuminen. Harvinaisten aktiivivaiheiden painavampaa sisältöä ovat ainakin huoltomiehen työt yliopistolla, sarjakuvien ja urheilulehtien käännöshommat sekä kruununa kaikelle parivuotiaan pojan kanssa touhuaminen.
Ole hyvä, Tuomas, lava on sinun.

Huonoja kehnommat

Pitäähän se kerran kokeilla, miltä blogin luominen ja sinne kirjoittaminen tuntuu, koska olen niitä tänään oikeita töitä odotellessa selaillut kohtuuttoman määrän.
Kun ei mitään rutinoffia ja sanottavaa tunnu olevan, täytyy tuupata tänne listaa huonoa kehnommista asioista – mitä vanhempia sen parempi.

Huonoimmat ite keksityt
1. VITSI Varmaankin ainakin lähelle pääsee tämä vanha, unissa keksitty (ellei joku sitten kertonut sitä ollessani niin tuubassa, että keksin sen muka uudestaan):
Salman Rushdie joutui fatwan varjossa niin tukalaan tilanteeseen, että piti käyttää valepukua ja hankkia sivutöitä. Nämä hän yhdisti kätevästi ryhtymällä joulupukiksi, mutta miten hän sai toimitettua suuret lahjamäärät perille?
Saatanallisilla säkeillä, tieteskin.

2. MUNASAANNOS Nyt pääsen jo tukevasti pohjamutiin:
Lemmenjoella haettiin kultaa kahdessakin mielessä, vaskoolilla ja öitä virkistämään. Kun muu ei auttanut, tilattiin naapurimaan pääkaupungista ammattimaisia viihdyttäjiä. Samalla järjestettiin karaokeilta, mutta mikä oli suosituin laulu?
Se oli 'Moskovan valot', jossa erityisesti herkisti kooruksen "…silloin loisti mo... eiku valot Moskovan…"

3. AFORISMI Tässä lajissa vaihtoehtoja olisi useita, mutta joku on tavallaan hyväkin. Tämä vanha sotaratsu ei varmaankaan ole:
Sukuvika on se jos rutsa ei luista.

4. KÄÄNNÖS Jälleen on runsaudenpulaa, mutta pahinta päätä edustaa käännökseni tosi coolille, kenties hiukan vanhalle fraasille "Be there or be square":
Ole paikalla tai olet palikka. (Ei rimmaa, ei millään)

5. OTSIKKO Ylivertaisehko ykkönen löytyy NHL-maailmasta, kun puolustaja Tom Poti oli loukkaantunut. Siitä olisi saanut pikkunäppärästi tautoroivan otsikon, mutta pitihän se panna ratkaisevaa astetta pahemmaksi über-huonouden puolelle:
Poti poti potilaana

No niin, siinä sai pahimpia syntejä alta pois. Ensi kerralla kenties lista puolihyvistä, ainakin omasta mielestä?