5.11.2010

Rihkamaa

Muutama kuvajainen satunnaisista tapahtumista.

Ruokaseikkailujen juhlavaan arkiseen osastoon pitää lukea nakkipannu. Vakaa aikomus oli tehdä jääkaappiin unehtuneesta frankfurter-paketista kunnon soppa, mutta kun alkoi nälättää ja keitettyjä puikuloitakin oli sopivasti puoli kiloa käsillä, niin ainekset kuului laittaa paistinpannuun.

Kokonaisuutta oli täydentämässä kimpale voita, sipuli, jauhettu chili, suola. Loppupäässä vielä mustapippuri ynnä koristeeksi viilleltyä granapadanoa, jotka eivät kuvassa näy. Vaativa suururakkahan se oli.

* * *

Kesän erikoisin käännöshomma oli Swamp Thingin jakso Pog, jossa oli runsaasti uudiskieltä.

Tuli se jo painostakin, mutten vieläkään tiedä miten onnistuin suomen vääntelemisessä.

Mielipiteitä voi olla yhtä monta kuin lukijoitakin, mutta puuha oli jännittävää ja hauskaa.


* * *

Poijaan jännittävin hetki syksyllä osui heti hänen kymppisynttäriensä jatkoksi. Kesän futiskoulun kautta pääsi mukaan arvontaan, jossa lykky oli kohdallaan ja hän pääsi ensi kertaa elämässäns Helsingin stadionille, saman tien nurmelle saakka. Toimi junnusaattajana, kun Suomen Huuhkajat astelivat EM-karsintapeliin Unkaria vastaan.

Mieleenjäävä kokemus saletisti. Viikkoja myöhemmin vielä tunsi aavekipuja kantapäässään, kun maajoukkuepelaaja sattui astumaan vähän nilkalle, eikä sen tuottamasta ylpeyden häiläyksestä voinut erehtyä. Jos sama kosketus olisi tullut vaikka koulupelissä, kolhu olisi varmaan unohtunut jo seuraavaan aamuun mennessä.

* * *

The Monochrome Set. Viime keväänä roihahti oikein innostus bändistä, jonka kataluuksia olin ihastellut 1980-luvun puolivälin molemmin puolin ja palautellut mieleen juutuubista. Tännekin olen aikaisemmin laittanut kulkevimman vanhan semihittistyken Jet Set Junta, mutta vielä lujemmin iski myöhempi osuma Walking with the Beast:


Bändin levyjä oli sen verran hankala löytää, että alistuin hankkimaan PayPal-tilin, jonka avulla sai ensi nälkään ostettua MP3-albumeita ja tilattua lisää tuotantoa cd-muodossa heitin nykyiseltä levy-yhtiöltään. Kovasti on maistunut niiden alle kymmenen älpykän kuuntelu, jotka kohtuuvaivalla sain käsiini, mutta silti häkellyin katsoessani iTunesin listaa eniten kuuntelemistani kappaleista:

On todettava, että ennen niin mukavasti toimineen iTunesin tiheät päivitykset ovat hukanneet a) minua miellyttäneitä ominaisuuksia, b) yhteyksiä aiemmin taltioituun musiikkiin, c) tiedot aiemmista soittokerroista ja d) luottamukseni koko vehkeeseen käyttämisen mielihyvän rapistessa. Vaan onhan se varmasti nykyään entistä tehokkaampi tapa kaupata tavaraa ja luoda yhteyksiä muihin Applen härpättimiin, joita minulla ei ole, enkä vaivatta saa tiliäkään, jolla voisin ostoksia tehdä. En siis kuulu kohderyhmään, taaskaan.

Eikä tuo Top 25 juuri korreloi sen kanssa, mistä kappaleista Monochrome Setin levyillä eniten pidän, mutta uusiin tuttavuuksiin on pitänyt tutustua tarkemmin. Runsaasti hienoja melodioita, tiukkaa sarkasmia lakoniseen tapaan laulettuna ja vanhanaikaisen puhtaasti soivaa kitarahommaa, mitä kaikkia olen muun muassa arvostanut, kuten myös musiikillista huumoria.

5 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tuon makkarapannun seuraksi kuuluu tsekkiläinen tumma olut.
Mutta mikä ihme on granapadano????

Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo käännöshomma, ei varmaan ihan sieltä helpommasta päästä.

Poika varmaan muistaa tuon hetken pitkään, lähipiirissä on ollut vastaava onni yhdellä futaajalle.

Vieras bändi minulle, pitänee tutustua. Olen niin nihkeä kaiken lataamisen suhteen, en vaan tykkää kuunnella musiikkia mpkolmosesta tai vielä pahempaa, koneelta, ei onnistu. Stereot jyräävät minulla edelleen.

Varapygmi kirjoitti...

Olutta on pitänyt kartella kihdin takia, taisin punaviiniä siemaista seuraksi. Ja parmesaanin lähisukulaista veistelin päälle, italialaista kamaa on myös se Grana Padano.

Käännöshommassa oli poikkeuksellista vapauttakin, koska suoraa tai parasta käännöstä oli mahdoton kuvitella toisin paikoin. Osa viitteistä jäi väkisin kai välittämättä ja ymmärtämättäkin, koska epäilen löytäisikö kirjoittaja Alan Moore niitä itsekään enää nykyään.

Musiikin kuuntelussa olen nöyrtynyt tyytymään tietokoneeseen jatkuvassa käytössä, suurena etuna helposti esille saatava laaja valikoima. Varmaan on äänikin kohentunut niin taltioissa, väylissä, kaiuttimissa kuin niiden yhteistyössä keskenään ja ohjelmiston kanssa.

Hämärä epäilys silti, että muottiin ajetaan kaikkea musiikkia, tehostetun ulkokultaiseen muotoon. Eikä levyn ostaminen enää lataamalla tunnu miltään, korkeintaan ärsyttävältä sähläämiseltä, koska ei bittipakettia voi ihailla, hypistellä ja tutkia. Mutta jos nimenomaan jotain tiettyä musiikkia kaipaa, kyllä toivoisin sen hankkimisesta vähän killinkiä tekijällekin menevän.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta itunes menee metsään jo siinä, ettei se tue Ogg Vorbista ja että kauppaa tehdään samalla suljetulla binäärillä, millä hallinnoidaan tietokoneen musiikkitietokantaa ja siirretään kappaleita soittimeen.
Mitä vikaa on selaimessa?

Varapygmi kirjoitti...

Mulle tuo Ogg Vorbis oli tuntematon suuruus, jouduin tsekkaamaan. Silläkö on tavoiteltavia etuja vai olisiko yleispätevyyden takia syytä tukea sitäkin?

Vahingossa olen törmännyt sellaisiinkin suojauksiin levyissä, ettei kappaleita saa Macilla auki, ellei siirry muka-Windowsin puolelle. Standardien taistelut alkavat helposti sylettää kuluttajaa. Ehkä tuossa piilee syy joihinkin pulmiini, että kaikki on kytketty liian tiiviisti toisiinsa ja käyttöä halutaan seurata, kun iTunes hukkaa yhteyksiä vanhoihin taltioihini. Pitää pakottaa se hakemaan ne uudestaan.

Selaimen suhteen narisen sikäli turhaan, tuulimyllyjä päin, että rahaa tuottavat uudistukset tekevät
minulle ohjelman raskaammaksi ja kömpelömmäksi käyttää, eikä minulla ole niille uudistuksille yleensä mitään virkaa. Perusasiat katoavat sinne alle, joskus ollut esimerkiksi vaikeuksia ottaa levystä varmuuskopiota järkevässä muodossa.

Ehkä kaikki tärkeä on tallella ja mahdollista löytää, mutta olen liian laiska opettelemaan aina uudet kuviot. En kaipaa lainkaan esimerkiksi sosiaalista mediaa tuohon soittopeliin kytkettynä enkä tosiaan edes pysty nykyisellään käyttämään kauppaa.

Näistä syistä olisi ilo palata kolmen tai ehkä viiden vuoden takaiseen iTunesiin, jos se nykyisellä käyttiksellä pelaisi.

Varapygmi kirjoitti...

Köh, yksinkertaisesti tarkoitin sitä, että aikaisemmin sulavasti pelanneesta ohjelmasta on tehty tehokas myyntialusta. Olen suotta asentanut kaikki päivitykset, minkä jälkeen minulla ei ole enää sitä toimivaa ohjelmaa, mutta sen sijaan tuo raskaampi myyntialusta, josta en pysty ostamaan mitään.

Oma moka kai, mutten tiedä mistä nykyään kaivaisi paremman ohjelman pelkkään musiikin soittamiseen, tallentamiseen, siirtämiseen ja polttamiseen.