Olen rikkonut tänään säädöksiä lepopäivän pyhittämisestä, mutta välipaloina olen käynyt lepuuttamassa mieltä nettikierroksilla. Viimeksi osui silmään joku vinkeä Sunday Classic, joten ajattelin kerrankin osallistua siihen.
Eilen heräilin tukka tötteröllä ja ajatukset liiskaksi keitettynä spagettina. Jotenkin siitä tuli mieleen alkuperäinen "Concentration Camp" Ehrhardtin 'Candle with Hair' ja edelleen 1980-luvun lopun superbändi Traveling Wilburys. Usein tekee mieli olla epäluuloinen supersankarien epäpyhiä liittoja kohtaan, mutta kuin ihmeen kaupalla George Harrison, Roy Orbison, Bob Dylan, Tom Petty ja Jeff Lynne saivat rullaamaan ja soimaan hienosti ekan hittinsä.
Sitä kuuli satoja kertoja varsinkin tuoreeltaan, etenkin jos sattui pitämään MTV:tä auki öisin töissä. Entistä suurempi ihme, etten ole siihen koskaan väsynyt. Kuulostaa vähän siltä kuin olisi liimattu kolme eri miesten tekemää palasta yhteen, vaan hittoako se haittaa, jos lopputulema on kenties osiaan suurempi summa.
"… overexposed, commercialized…" Taasen kuuntelen varmaan kuudetta kertaa kahteen päivään vanhojen sankarien renkutusta. EDIT: Voi minua, sääntöihin taitaa kuulua, että kertoo lisää sonntaakin klasarei löytyvän täältä.
Kuuntelin vielä viidennentoista kerran viikon sisään: mainio virne jokahisellä lopussa kohdassa: "Oh, the sweet smell of success…" Terapialaulu, veikkaan.
* * *
Pieni jatkotarina. Tälläsin äsken uuden näppiksen tosikoituksissa hyytyneen tilalle, mutta tämä on Windowsillekin kelpaava Logitech, joka vaatii hiukan sisäänajoa, koska olen kolme tai neljä vuotta hakannut samanlaisella omppuvehkeellä. Näppäintuntuma on mainio, mutta alt ja komento ainakin vaihtoivat paikkaa. Saa nähdä miten erikoismerkit pelaavat.
Toverini Poppi-Hessu kehui joutuneensa pitkälle kiertueelle Reissaavien Wilperien linkin yltä katsottuaan. Erityisesti viehätti paikka, mihin hän kertoi päätyneensä, sillä ei tämä ekana tainnut olla "related to"-osastolla:
Neil Innes ja Eric Idle laulavat "without a stitch to wear" Rutland Weekend Televisionin lähetyksessä. Samalla kertaa Pop-Hes eli Herman Spector muistutti hienosta raportista, jonka hän oli kirjoittanut Napapappojen kullanhuuhdontareissusta. Sehän löytyy täältä. Tällä hetkellä näkyi olevan kolmantena ylhäältä otsakkeella Radioaktiivista pierutoimintaa Lemmenjoella. Roger.
7 kommenttia:
Tämä kuulostaa edelleen hyvältä, ehkä sen takia, ettei sitä ole kuullut aikoihin.
Tervetuloa klassikoimaan!
Vanhakantaista hapatusta se varmaan on, mutta olen perso Harrisonin soinnukkaalle tavalle laulaa, puhumattakaan Roy "Or" Bisonin mylvähtelystä. Lisäksi naurattaa Dylanin helposti tunnistettava raakunta siinä kolmannessa osassa, olisikohan se kertsi.
Se tuntui 20 vuotta sitten instant-klassikolta, lisää vain vesi.
Yleensä tuntuu että tämmöiset kokoomaryhmät on nimenomaan epäkaupallisia - kuin loma työn rinnalla.
Musta Urpisen paras biisi - ei että tuotantoa sen paremmin tuntisin.
Kyllähän se komiasti soi ja patarummun kumahtelu piristää. Mietin olisiko omaa lempparia herra Oolta, niin mieleen tuli David Lynchin Blue Velvet -elokuvasta tuttu In Dreams:
http://www.youtube.com/watch?v=zbxsmcT7GOk
Tervetulleeks klassikkoblogideejeeksi! Ei meillä mitään sääntöjä :)
Traveling Wilburys on ehtaa kamaa ja kolahti kovaa silloin muinoin. Edelleen vaatii säännöllistä kuuntelua aika ajoin. Sääli vain, että Orbisonin poismenon myötä plätyt jäivät vähiin. Ehkä oli hyväkin niin että jäi hyvät muistot ja hyvät biisit jäljelle tästä pumpusta.
Ai niin. Julkaisen huomenna ensi sunnuntain teemasoiton. Niitä on aina toisinaan. Sinun taisi käydä kehvelisti... ;)
Jep, harmittaa etten poiminut Matkailevien Vilpurien ykkösalbumia Kanttilan kohtuuhintaisesta tarjonnasta.
Tuosta teemasoitosta en het päässyt kärryille, vaan ehkäpä se huomenna valkenee. Koetan kestää mitä tuleman pitää.
Lähetä kommentti