Huvittaa taas tuupata tänne hölmöjä kuvia, joita viikon sisään tuli napsittua. Pienenä hidasteena koin sen, että yritin laskea maanantaina leikkiä orastavista malarian esioireista, kun olin hakenut kaappipulloksi giniiniä ja alustin perusteita korkata sen saman tien. Yksi FB-kaveri otti asian kyllin tosissaan, että ilmestyi valvojaksi annostelussa ja avustajaksi nauttimisessa.
No, viikonloppu meni taas täysin kuivin suin pojan kanssa, ehkä lääkintä oli tarpeen. Sunnuntaina harkitsimme käyntiä museokeskus Vapriikissa, missä kumpikin viihdymme, mutta siellä olikin suljettu tilapäisesti Jääkiekkomuseo, jonne poika halusi laukomaan kiekkoja.
Korvikkeeksi keksimme elokuvat, sälli ehdotti Desperon tarua (The Tale of Despereaux), joka säväytti upeilla kuvillaan, pienmaailmoillaan ja kamera-ajojen tyyliin toimineilla paikanvaihdoilla. Hieno kokemus, vaikka tarina ei ehkä ole ylivertainen. Hauskoja viitteitä siinäkin oli Dumboon, Draculaan ja mihinkähän kaikkiin perustaruihin.
Vapriikista taannoin hankimme pojalle kaksiulotteisen kameran, jossa on ovelasti hiottu linssi.
Kun digikameran objektiivisesti työntää leikkikameran linssin taakse, kirjahyllykin näyttää paljon hauskemmalta.
* * * * *
Eilen ihastelin Kervån uusitulla sivulla ja siellä tarjotun linkin takana pahamaineikkaita levyjen kansia, jotka minua ovat muutenkin usein sykäyttäneet. Yksi hätkähdyttävimmistä on Scorpionsin Virgin Killer, joka on ideana niin raju, ettei sovi yleiseen levitykseen, kuten ei ehkä koko bändikään, jos saa niuhoksi ruveta. Älytöntä esitellä se sensuroituna, ettei idea tule esiin, olkoon siitä mitä mieltä hyvänsä sinällään.
Itse olen hukannut vinyylini, albumeissa on oikeastaan vain yksi tässä suhteessa kiinnostava, eikä sekään tuolla listoilla ollut.
Kaveri piti muutama vuosi sitten valvojaiset edesmenneelle sukulaismiehelleen, joka oli Ruotsissa kokoillut muhkean läjän etenkin 70-luvun vinyylejä. Hänen pyynnöstään suostuin ottamaan perintökasasta haltuuni yhden levyn, jonka valkkasin kappaleen A Song for Europe takia. Upea esitys, jossa pidän murhaavan hauskana kehitystä vibraton viljelystä lopun übertaiteelliseen ranskankieliseen lausuntaan ja liikuttavana kruununa vislailuun. Pauli Heikkilä on sen suomentanut, säväyttänyt komeasti myös livenä hänen laulamanaan.
Ei voi mitään, on noissa esineinä henkeä, mitä tuoreemmat julkaisut eivät millään tavoita.
Hyvässä kunnossa on vinyylikin, vaikkei toki mikään mint.
Sisupussissa luetellaan runsain mitoin muita kiinnostavia ajan levyjä. Ilmestynyt 1973, saattaa olla jopa alkuperäinen.
Toiselta puolelta pussi on päässyt vähän repeämään, laskee pahasti hintaa. Eipä sillä että tuota olisin myymässäkään, kaverille voisin viedä sen takaisin, jos hän sitä on alkanut kaivata.
Vaikeaa muuten saada amatöörin noin isoa esinettä tarttumaan oikein valaistuna täsmälleen oikeassa kulmassa pikselistöön. Pitää siis nostaa hattua niille, jotka sen osaavat. Kaipa korjailuja voisi tehdä jollakin monista alan ohjelmistoista, muttei se olisi enää sama juttu ja on liikaa muutakin puuhaa.
11.3.2009
Malaria talttui
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Heh, Scorpions on ylipaansa kunnostautunut aika kauheilla levynkansilla...ja, no, Roxy Musicilla on teema (vastaava teema on myos Ohio Playersin levynkansissa).
Ja sekalainen kasa kauheita levynkansia kylla hyllysta loytyy, mutta ovat sen verran obskuurimpia etteivat ole yleensa aiheuttaneet suurta kohua.
Ohio Players juu, niitä myytiin muinoin halvemmalla kuin pornolehtiä, jos naiskauneutta olisi halunnut ihailla. Ja kutusoulia kaupan päälle! (Jos se sitä oli, Phillyn tyylistä kamaa ehkä kuitenkin?)
En oikein tiedä mitä ajattelisin siitä Virgin Killeristä, paitsi että sopimaton se toki on. Idea ja toteutus ovat silti niin vimpan päälle (vee ei ole pee), että se voisi olla taidetta, jos inhimillisiä arvoja saa loukata.
Tais iskeä malarian jälkitauti, kun ei ole henkilöstä kuulunu toviin?
Terve Jaz! Eipi ole syntynyt tarinaa, juu, vaikka joitakin aiheita on mielessä vilahtanut. Nyt on kokenut sen, mitä tutut blogistit ovat aiemmin puhuneet: kynnys kirjoittaa kasvaa oudosti, kun taukoa pääsee tulemaan.
Liityin virallisesti pienyrittäjiin, joten pitää hoidella tässä perusasioita kuntoon, mutta ehkäpä luppoaikaa taas tulee piakkoin. Napapapan kanssa jo luonnosteltiin logoa, huvitti kuinka rivakasti hän saa tyhmyyksiä talteen omalle sivulleen työn ohessa (etusivulla linkki Napapapat Epävir.). Siitä mallia.
Kiniiniä en ole kovasti käyttänyt lääkintään, muuten on pientä suhausta ollut. Poika on hoitanut nyt sairastamisen ikävän laajassa mitassa, kolmas tauti peräkkäin päällä, luultavasti angiina. Vappuna vielä hilpeinä tepastelimme Hesassa Kaivarin ja vapputorin katsomassa.
Lähetä kommentti