Kun on niin hiljaista ollut ja päivitystä kysyttiin, teen tällaisen asiattoman väliruikauksen vailla asiaa. Ompi epämääräisesti hiukan hävettänyt tuo edellinen viesti sikäli, että vähäpätöisestä seikasta jaksaa noin lujasti messuta, mutta se vimmastutti esimerkkinä rihkamakulttuurista. Vaikea löytää nykyään mitään kunnolla tehtyä ja hintakin korreloi turhan sattumanvaraisesti laadun kanssa.
Lounastauko käsillä, mutta ei nälätä eikä oikein juttuakaan irtoa. Taidan katsoa yhden Alfred Hitchcock esittää -jakson, sillä niitä on tarttunut Kanttilasta boksillinen jossain vaiheessa mukaan. Piristävää tuollainen vanhakantainen mustavalkoinen draama, 25 minuutin mitassa, vaikka juonien käänteet muistuttavat siinä määrin toisiaan, ettei kannattaisi liikaa peräkkäin ahmia.
Tämähän julkaisi tekstin melkein lennosta, kesken kaiken, mutta menköön. Enter-nappula toimii liiankin tehokkaasti monissa ohjelmissa, ehkä se on sitä edistystä, jossa en pysy koskaan kärryillä.
7 kommenttia:
Hei, nyt tää tunnistaa munt taas, ettei tarvihe anonyymina kommentoida.
Noniin, tervetuloa takaisin sieltä Fakebookin maailmasta, höh.
Alfredia paljon putkeen voisi olla liikaa minulle. Meinaan, kun katsoin Columboa muutaman jakson boksista, meni hohto, eikä sellainen käy päinsä, sillä nostalgian pitää olla kultaista.
Meinaatko laittaa ruokapäivityksiä? Ne olivat muistaakseni toisinaan hyvinkin mielenkiintoisia :)
Eipä ole erikoisia kulinaarisia seikkailuja nyt mielessä, mutta saa nähdä.
Kyä se niin menee, että kerran kuussa voi piristää, mutta maratonit voi viedä maun pitkäksi aikaa. Columbo on sellaista jahkailua välillä, että vaatii oikean mielentilan, vaikka tykkään ilman muuta.
Noissa "AH esittää" kiinnostaa yhtenä seikkana näyttelijät, esimerkiksi Charles Bronson ja Joanne Woodward nuorena (eri jaksoissa). Lorne Greenen luulin kanssa tunnistavani, mut unohdin tarkistaa lopputeksteistä.
Ja tietenkin ne johdannot, kun Hitch itte puhuu satunnaisia pöllöpäisyyksiä.
Columbossakin on special guest stareina ihan oikeita elokuvanäyttelijöitä aina välillä.
Joitakin maratoneja jaksaa hyvin, esim. Friendit, Ally McBeal, Todella Upeeta.
Leffoissa sitten enemmän vaihtoehtoja: Indiana Jonesit, Sormusten herrat, Star Warsit, Kummisedät jne. Minulle on unelmissa Beck tai Wallander-maratonit, Beckejä on muistaakseni 25 kpl, eikä Wallander jää paljon jälkeen.
Joo, sitcomeissa on ollut paremmin turnauskestävyyttä: Seinfeld ja Frasier ainakin, Simpsonit kans.
Pitkäjänteisempi kuljetus uuvuttaa mut jo yhden elokuvan mitalla helposti, mutta tuttua hyvää kamaa voi jaksaa, ellei joka sanaa tarvitse kuulla.
Pygmi on bäkkii!
Terve Jaz! Vielä pihisee ehkä henki varapygmissä.
Lähetä kommentti